Muistan millaista oli, kun sain kokea ensimmäistä kertaa rakastuvani Jeesukseen täysillä. Olin niin täynnä riemua, iloa, rakkautta ja rauhaa, että en kyennyt muuta kuin itkemään ja nauramaan onnesta. Sain kunnolla ymmärtää, kuinka todellinen Jumala on. Valitettavasti nuorena uskovana uskoni sai myös horjumaan helposti. En tuntenut vielä siinä vaiheessa Jumalan Sanaa kunnolla, joten eksyin uskomaan, että olen tehnyt jotain anteeksiantamatonta.
Suruni oli mittaamaton. Luulin ja pelkäsin, että olen lopullisesti menettänyt elämästäni sen, joka oli osoittanut minua kohtaan sellaista rakkautta, jota kukaan muu ei olisi kyennyt osoittamaan. Minä ikävöin ja kaipasin Häntä.
Jumala kuuli tuskani ja tunsi kaipuuni. Pari vuotta maailman teillä ollessani Hän alkoi uudistamaan uskoani. Muistan kuinka kuulin sydämessäni lempeän äänen joka sanoi: "Etsi minua kaikesta sydämestäsi, niin sinä löydät minut". Halusin seurata tuota ääntä ja noudattaa sen kehotusta.
Se oli kuitenkin pitkä prosessi. Vieläkään en ymmärtänyt kunnolla Jumalan Sanaa, enkä ollut siihen niin juurtunut, joten sain toistamiseen kokea täydellisen etääntymisen Jumalasta, kunnes puolisentoista vuotta sitten tein kunnolla taas parannuksen.
Paljon sain sen jälkeen kamppailla monien eri asioiden kanssa. Milloin milloinkin elämääni meinasi tulla ylpeyttä, katkeruutta, tai muuta sellaista, joka koitti saada uskoani sammumaan. Oli lankeamuksia ja muita töpeksimisiä, mutta Jumala piti minusta kuitenkin kiinni, vaikka itse olin vähällä luovuttaa. Eräs kohta Raamatusta puhui minulle hyvin paljon. Halusin ja kaipasin samaa intoa, janoa ja paloa elämääni, kuin mitä uskoni alkuaikoina.
Ilm. 2: 2 - 5
"Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;
ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.
Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta."
Tämä on erittäin vakava Raamatun Sananpaikka. Minun ei tullut katsoa, mihin olin langennut, vaan siihen, mistä olin langennut. Olin unohtanut ensimmäisen rakkauteni. Vaikka sen saaminen takaisin oli vaatinut monia uhrauksia ja maksanut paljon, niin se oli sen arvoista ja äärimmäisen tärkeää. Kun viimein löysin sen jälleen, niin en halunnut enää minkään tulevan siihen väliin. Se rakkaus, jolla Jumala minua rakastaa, on täydellistä. Vähintä mitä voin tehdä, on koittaa rakastaa Häntä takaisin.
Hebr. 6: 11 - 12
"Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti