Tämä aihe on painanut sydäntäni jonkin aikaa. Otan asian esille siksi, että on paljon nimikristittyjä, jotka ovat suorituskeskeisiä ja taasen elävässä uskossa olevia ihmisiä, joita leimataan suorituskeskeisiksi. Mitä eroa on uskonnolla ja elävällä uskolla?
Uskonto on ihmisen oma keksintö ja ideologia, eikä se palvele elävää Jumalaa. Suorituskeskeinen ihminen, joka kutsuu itseään kristityksi, nojaa omavanhurskauteensa, eikä tuo kunniaa Jumalalle. Näitä ihmisiä on paljon. Uskonnossa ihminen näkee itsensä hyvänä ja koittaa esitellä Jumalalle omia "hyviä" tekojaan keskittyen itseensä. Näin ei ole elävän uskon laita. Elävässä uskossa oleva ihminen ymmärtää, ettei hänessä ole mitään hyvää ja että kaikki hyvyys tulee Jumalalta. Elävässä uskossa oleva ihminen kiittää Jumalaa Hänen armostaan ja hyvistä teoistaan itseänsä kohtaan, ja keskittyy siis ylistämään Jumalaa sen sijaan, että katsoo itseensä.
Nimikristitty ei ole sieluviholliselle vaaraksi, mutta elävässä uskossa olevaa ihmistä vihollinen koittaa kaikin keinoin repiä pois uskosta. Ei ole helppoa olla elävässä uskossa Jeesukseen. Uskonto siis korostaa sitä, mitä ihminen on ja elävä usko korostaa Jumalaa ja Hänen hyvyyttään. Kapeasta tiestä ei voi kilvoitella sisälle ilman elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Jos haluat valita Jeesuksen, saatat joutua luopumaan paljosta, mutta et menetä mitään ja se on sen arvoista. Niin kauan, kun sydämesi on mukana uskossa, et ole suorituskeskeinen, vaikka joku niin väittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti