Uudestisyntyminen

Jumala laski sydämelleni tämän tärkeän aiheen. Tästä ei nimittäin puhuta kaikissa "kristillisissä" piireissä. Opiskelin yhden vuoden luterilaisessa Raamattuopistossa, enkä muista, että olisin kuullut puhuttavan aiheesta siellä.

On totta, että ihmisen uskoontulo on Jumalan valinta, ei ihmisen oma teko. Kuitenkin on ihmisen kaduttava syntejään, sekä tehtävä parannus ja oma henkilökohtainen ratkaisu Herran puoleen.

Esimerkiksi luterilaiset, lestadiolaiset, katolilaiset ja ortodoksit uskovat siihen, että kun pieni vauva kastetaan, eli tämän päähän valellaan vettä, niin tämä saa lahjaksi uskon. Mutta mitä se tarkoittaa kun ihminen todella saa lahjaksi uskon?

Jeesus sanoi, että ei voi päästä taivasten valtakuntaan, ellei synny uudesti, ylhäältä (Joh. 3: 3, 7). Kun ihminen uudestisyntyy, niin hänen olemuksensa ja persoonansa muuttuu, ja hän saa sisimpäänsä uuden hengen, joka muuttaa ihmisen ja jossa hän myös saa voiman tulla Jumalan lapseksi. Tämä Henki todistaa ihmiselle, että hän on Jumalan lapsi (Room. 8: 16). Uudestisyntymisessä Jumala antaa ihmiselle lahjaksi uskon, ja Raamattu myös sanoo: "Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut" ja, "sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan (Room. 10: 9 - 10).

Tarkoitukseni ei ole lytätä ketään, koitan vain tuoda esille sen, mitä Raamattu sanoo. Raamatussa ei ole esimerkkiä siitä, että pieni vauva olisi kastettu valelemalla tämän päähän vettä. Tähän pätee myös sana: "Ei yli sen, mikä on kirjoitettu" (1 Kor. 4: 6). Jeesus itse antoi meille esimerkin, ja otti upotuskasteen siinä iässä, kun kykeni ymmärtämään sen merkityksen. Monet puhuvat erikseen lapsi -ja aikuiskasteesta. Minä en tykkää käyttää noita sanoja, vaan käytän sanaa "upotuskaste" (babizoo), kuten se myös alkuseurakunnan aikaan oli. Raamatussa puhutaan myös "kasteen haudasta", eli kaste tuli ottaa upottamalla, joka kuvasi tätä "vanhan ihmisen" hautaamista pois kasteessa. Se tuli ottaa uudestisyntymän merkiksi, eli uskoontulon sinetöimiseksi.

Eli, koska suun tunnustuksella pelastutaan, ja sydämen usko tekee vanhurskaaksi, täytyy ihmisen itse ymmärtää mistä on kyse, ennen kuin voi ottaa kasteen. Jotkut sanovat, että "lapsikaste" on oikein, koska se on Jumalan teko. Kyse on kuitenkin siitä, että uskotaan, että voidaan kastaa ihminen ilman omaa suostumusta. Tämä ei ole Raamatullista, sillä vaikka valinta on Jumalan, niin ratkaisu on silti jokaisen henkilökohtainen, eikä sitä voi toinen ihminen päättää toisen puolesta. Silloin kun ihminen anoo Jumalalta syntejään anteeksi ja tunnustaa Hänet Herrakseen, ja uskoo sydämessään, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin hän saa lahjaksi uskon, eli uudestisyntyy. Kaste upottamalla tulee ottaa sen sinetiksi, ja siinä myös saa Raamatun mukaan Pyhän Hengen lahjan (Apt. 2: 38). Jos sylivauvan kaste lahjoittaisi uskon, niin mistä johtuu, että suuri osa tällaisen kasteen saaneista ei tule koskaan olemaan uskossa?

Syy, miksi aloin puhumaan kasteesta, on, että se liittyy tähän aiheeseen. Koska opetetaan, että vauvana saatu kaste automaattisesti pelastaa, niin ihminen saatetaan jättää vaille omaa ratkaisua, mikä on ehdoton uskoontulon, eli uudestisyntymän kannalta. Moni voi tuudittautua siihen, että kun on kerran vauvana kastettu, niin on pelastunut, vaikka ei olisi uudestisyntynyt ylhäältä. Moni itseään kristityksi kutsuva voi olla täysin maailman teillä tai luottaa omavanhurskauteensa ollessaan vielä pelastumaton, jos on vain uskonnollinen, eikä elävässä uskossa Jeesukseen. On niitäkin ihmisiä, jotka ovat elävässä uskossa huolimatta siitä, että ovat vauvakasteen kannalla, kiitos siitä Jumalalle. Silti on huoli niistä ihmisistä, jotka eivät ole uudestisyntyneitä, vaikka niin luulevat.

Minä itse en ole koskaan esimerkiksi kuulunut kirkkoon, enkä siis saanut vauvakastetta, mutta olen kuitenkin koko ikäni uskonut Jumalan olevan olemassa. Koko elämäni lähestulkoon oli yhtä alamäkeä, kunnes tulin uskoon 16 -vuotiaana. Sitä ennen aloin ajattelemaan, että kaipa olen uskossa, kun uskon Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon, vaikka mitään parannusta ja ratkaisua en ollut vielä tehnyt. Itseasiassa tulin uskoon vasta omassa kastetilaisuudessani, kun Jumala näytti, että asian kanssa on oltava tosissaan. Tunnustin suullani uskovani ja sydämessäni todella uskoin, niin minut kastettiin ja elämäni muuttui, sillä sain Pyhän Hengen lahjan.

Koska ihmisen uskoontulo on siis Jumalan teko ja valinta, niin Pyhä Henki saa aikaan sen, että ihminen uudestisyntyy, eli tulee uskoon. Vaikka olisi ollut koko ikänsä vauvakasteen kannattaja, niin voi silti olla uudestisyntynyt, mutta  aina näin ei ole. Itse asiassa todella suuri osa kirkkoon kuuluvista on vielä uskosta osattomia. He saattavat luottaa omavanhurskauteensa, tai sitten heitä ei kiinnosta usko lainkaan.

On selvää, ettei kaste itsessään pelasta, sillä sanoohan Raamattu, että "minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen"(Hebr. 10: 38). Tietenkin jos ihminen katuu, tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen, voi hän palata Jumalan luo.

Raamattu sanoo, että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, joten se ei itsessään tee ketään uskovaksi, että sanoo suullaan olevansa uskossa. Sydämen pitää olla uskossa mukana, sillä usko näkyy teoista, kuten Raamattu sanoo, että "usko ilman tekoja on kuollut" (Jaak. 2: 26).

Todellinen sydämen usko näkyy siis ihmisen teoista ja asenteista, sillä usko vaikuttaa ja saa aikaan ihmisessä hyviä tekoja. Jos asenteet ja ajatukset eivät poikkea juurikaan maailman menosta, niin silloin ei hyödytä sanoa olevansa uskossa, koska usko väistämättä vaikuttaa ihmisen ajattelumaailmaan niin, ettei halua mukautua maailman menoon.

Uudestisyntyminenkään ei välttämättä takaa sitä, että olisi aina uskossa. Raamattu sanoo, että valitutkin voivat eksyä. Uudestisyntymän kautta alkaa kasvaminen uskossa eteenpäin, eli pyhittäytyminen. Raamattu neuvoo meitä kilvoittelemaan, joten uskossa eteenpäin pääsy "vauvavaiheesta aikuisuuteen", eli täyden iän määrään, on äärimmäisen tärkeää, kuinka nopeasti se sitten itse kullakin käykään.

Jos ihminen on epävarma siitä, onko uskossa vaiko ei, eli ei omista pelastuvarmuutta, niin silloin voi etsiä Jumalaa. Raamattu sanoo: "Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan, sillä jokainen anova saa ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan" (Matt. 7: 7 - 8). Etsi Jumalaa kaikesta sydämestäsi, niin löydät Hänet. Kuten eräänä päivänä netissä surffaillessani bongasin hyvän jonkun kirjoittaman tekstin: "Uskonto ei voi korvata uudestisyntymistä ylhäältä".