Tahallinen synnissä eläminen

Olen huolissani siitä, että on monia itseään uskoviksi kutsuvia ihmisiä, jotka kuitenkin viettävät elämäänsä synnissä. Osa heistä ei ole uudestisyntyneitä, mutta osa heistä on uudestisyntyneitä ja saattanut paatua myöhemmin pois totuudesta.

Kun synnissä elävää ihmistä nuhdellaan, niin usein puolustaudutaan sillä, että kukaan ei ole täydellinen. Se on totta, että kukaan uskova maan päällä eläessään ei ole täydellinen, mutta se ei silti oikeuta elämään synnissä. Kun ihminen tulee uskoon, hän saa silloin Jumalalta voiman elää puhdasta ja pyhää elämää. Jumalan Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, ja se myös auttaa kasvamaan uskossa sekä hylkäämään uskonkasvun myötä tiettyjä syntejä. On kuitenkin suuri ero sillä, että tekee tahtomattaan virheitä ja että viettää tahallisesti elämäänsä sellaisessa synnissä, joka lopulta johtaa ihmisen iankaikkiseen kadotukseen, ellei tämä tee parannusta. Raamatussa sanotaan, että kaikki synti on vääryyttä, mutta kaikki synti ei ole kuolemaksi, mutta on syntiä, joka on kuolemaksi, ja sitä meidän tulisi välttää.

1 Joh. 5: 16 - 17

“Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.”

Raamattu ei anna meille lupaa elää synnissä. Raamattu varoittaa hyvin vakavasti meitä siitä, mitä voi käydä, jos jatkamme synnissä elämistä sen jälkeen, kun olemme tulleet uskoon. Jos lankeamme syntiin, on meidän tunnustettava se Herralle ja tehtävä parannus. Joka rikkomuksen salaa, se ei menesty, mutta joka syntinsä tunnustaa ja hylkää ne, saa armon.

Sanl. 28: 13

“Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. “

Room. 6: 1 - 2

“Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?”

Raamattu opettaa, että sellainen ihminen, joka on tullut uskoon, mutta myöhemmin luopuu uskostaan ja palaa takaisin syntielämään, paaduttaa itsensä eikä tee parannusta, saa paljon ankaramman rangaistuksen kuin se, joka ei koskaan ole ollutkaan uskossa.

Hebr. 10: 26 - 29

“Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!”

En haluaisi kenellekkään sellaista kohtaloa ja minua surettaa ajatella, että joku joka on kerran ollut Jumalan oma, luopuu uskostaan ja hylkää Jumalan. Voin kuvitella, että se sattuu Jumalaan todella paljon, eikä Jumala halua että yksikään hukkuu, saatikka että joku Hänen omistaan luopuisi Hänestä. Meidän tehtävä kristittyinä on valvoa sisariamme ja veljiämme, ja rohkaista heitä uskossa. Jos joku uskova alkaa viettämään elämäänsä synnissä, meidän tulee nuhdella ja varoittaa häntä rakkaudessa, mikäli hän ei itse ymmärrä tehdä parannusta. Me emme kuitenkaan saa tuomita ketään. Jos joku synnissä elävä uskova tekee parannuksen, niin meidän tulee antaa anteeksi, sen sijaan että vatvoisimme niitä syntejä, joita hän on tehnyt. Jumalan tahto on, että rakastamme toinen toisiamme, niinkuin Hän on meitä rakastanut.

Jumalan Sanan totuus

Olen huomannut, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta samalla vastustavat Jumalan Sanan totuutta. Tämä vastustus näkyy siinä, että he joko muuntelevat Jumalan Sanan totuutta, tai sitten eivät usko ollenkaan sitä, mitä Sanassa sanotaan. He haluavat uskoa “omalla tavallaan”. Mistä tässä todellisuudessa on kysymys?

On niin helppoa sanoa olevansa kristitty ja kutsua itseänsä uskovaksi. Käytännössä kuka tahansa voi väittää olevansa uskossa, vaikka eläisi täysin vastoin sitä, mitä Raamattu opettaa. Moni ihan vilpittömästi uskoo olevansa uskossa, ja vain sen perusteella, että uskoo Jumalan sekä Jeesuksen olemassaoloon. Tämä ei kuitenkaan tee ketään ihmistä uskovaksi, että uskotaan Jumalan olemassaoloon. Raamattu nimittäin opettaa, että usko näkyy teoista ja että usko ilman tekoja on kuollut (Jaak 2: 26).

Teoista ei saa pelastusta, mutta se kertoo ihmisestä paljon, jos usko ei näy tekojen kautta, vaikka tämä ihminen väittäisi olevansa kristitty. Siinä voi olla kysymys kahdesta asiasta. Yleensä, kun ihminen väärentelee Jumalan Sanaa, eli muuntelee totuutta irrottaen jakeita asiayhteydestään taikka ei usko siihen, mitä Raamatussa sanotaan, niin on melko todennäköistä, että tämä ihminen ei ole uudestisyntynyt. Jumalan Henki ei vastusta Jumalan Sanan totuutta, joten aidosti uskossa oleva ihminen haluaa oppia tuntemaan Jumalan Sanaa lisää ja oppia siitä uutta, mutta uskosta osaton ihminen, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, saattaa vastustaa Jumalan Sanan totuutta eksyttäen muita, vaikka kuinka kutsuisi itseään kristityksi. Toinen asia voi olla se, että ihminen on kyllä uudestisyntynyt, mutta on jossain vaiheessa loitontunut uskostaan, ja paatumuksensa kautta alkanut vastustamaan sitä, mitä Sanassa sanotaan. Oli kummin päin tahansa, niin sellaisen ihmisen, joka vastustaa sitä, mitä Jumala Sanassaan sanoo, on tehtävä parannus, nöyrryttävä ja tultava Jeesuksen ristin juureen katuen ja pyytäen anteeksi syntejään. Jumala on armollinen ja antaa katuvalle anteeksi synnit, kun ne vilpittömästi haluaa tuoda Jumalalle. Vasta, kun hyväksyt sen, että Jumalan Sana on totta silloinkin, kun se ei välttämättä itseäsi aina miellytä, mutta haluat siitä huolimatta tehdä sen mukaan, niin voit alkaa kasvamaan uskossasi eteenpäin.

Elä Herrassa

Tämä aihe laskettiin sydämelleni. Koin kirjoittaa siitä, ja se laski minulle raskaan taakan.

Tämä on kirjoitettu niille ihmisille, jotka ovat uudestisyntyneet. Kuinka tärkeää onkaan, että pysymme Herrassa, emmekä poikkea oikealle emmekä vasemmalle. Jos lankeamme, meidän on tehtävä parannus. On monia ihmisiä, jotka ovat uudestisyntyneet, mutta ovat loitontuneet kauemmas Jumalasta ja ajattelevat, että usko vielä pelastaa, vaikka he ovat poikenneet tieltä pois. He eivät ymmärrä, että uskovan täytyy elää uskossa, sillä kuten Raamattu sanoo, niin "mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen" (Heb. 10: 38).

Tämä pois vetäytyminen ei ainoastaan tarkoita sitä, että lakkaisi uskomasta Jumalan olemassaoloon. Se tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa alkaa loitontumaan hengellisistä asioista ja kauemmas uskosta. Saattaa olla, että elämästä tulee liian kiireistä, eikä enää ole aikaa viettää Jumalan kanssa kunnolla aikaa ja viipyä Hänen läsnäolossaan. Pikkuhiljaa elämään tulee yhä enemmän asioita, jotka vievät ja etäännyttävät pois Jumalasta, ja on yhä vaikeampaa saada läheistä suhdetta Jumalaan. Maailma alkaa koukuttamaan ja siihen alkaa rakastumaan liikaa. Kun uskova on siinä tilassa, että on mennyt takaisin maailman teille, ilman että edes tiedostaa, että sydän on etääntynyt Jumalasta, niin siitä on erittäin vaikea päästä eteenpäin.

Koen, että Jumala vain haluaa sanoa: "Rakkaani, älkää eksykö. Tämä maailma ei anna teille sitä, mitä minä voin tarjota. Pysykää rakkaudessani ja etsikää turvaa minusta. Minä annan teille levon ja pidän teistä huolen. Älkää menkö takaisin maailman teille, älkääkä sitä rakastako, sillä jos joku maailmaa rakastaa, niin minun rakkauteni ei voi olla hänessä. Pysykää minussa kiinni, niin minä annan teille turvan."

Näitä asioita seuraa, kun uskova alkaa loitontumaan Jumalasta:

- Elämästä tulee liian kiireistä, joten ei ole enää aikaa viettää sitä tarpeeksi Jumalan kanssa.

- Hengelliset asiat alkavat ahdistaa, ja lopulta yhteydenpito uskoviin ystäviin jää, seurakunta jää taakse.

- Syntitottumukset tulevat takaisin elämään, eikä niitä osaa välttämättä edes nähdä syntinä.

- Ihminen etääntyy täysin Jumalasta, ja luulee vielä olevansa uskossa, vaikka ei enää sydämestään olisi kuuliainen Jumalalle.

- Ihminen antaa itselleen luvan synnin harjoittamiseen ja lopulta paaduttaa itsensä täysin, eikä ota vastaan, kun hänelle puhutaan hengellisistä asioista ja häntä kehoitetaan parannukseen.

Kun Israel kääntyi pois Jumalasta, kuinka se Häntä sattuikaan. Hän oli antanut heille niin paljon, mutta he unohtivat Herran ja kääntyivät pois Hänestä.

Jes. 1: 2 - 5

Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä. Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois. Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas. 

On vaarallista eksyä pois Jumalasta. Jos eksynyt ei tule takaisin parannukseen, niin hän saa paljon ankaramman rangaistuksen kuin ihminen, joka ei ole koskaan ollutkaan uskossa. 

Heb. 10: 26 - 29

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä 

Koin erittäin vahvasti, että minun tulee kirjoittaa tästä aiheesta. Kuinka Jumalan sydäntä sattuukaan, kun joku Hänelle rakas lähtee pois päin Hänestä, joku, joka on kerran ollut Hänen omansa. Jumala ei halua että yksikään hukkuu, saatikka että kukaan Hänen omistaan eksyisi pois Hänestä. Vaikka Jumala tekee kaikkensa, että eksynyt löytäisi takaisin Hänen luokseen, niin aina se ei ole mahdollista, jos ihminen itsensä paaduttaa. Älkää eksykö pois totuudesta, vaan pysykää kiinni Herrassa, te, jotka olette Hänen omiaan. Vain Jumalassa on totuus, ja kaikki muu Hänen rinnallaan on turhaa.

1 Kor. 6: 9 - 10

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa."

Kerran pelastettu ei ole aina pelastettu

Olen huolissani opetuksesta, jossa opetetaan, että kerran pelastettu olisi aina pelastettu. Olen kuullut ihmisten puoltavan tätä opetusta sillä, että on paljon enemmän niitä Raamatun kohtia, jotka tukevat tätä opetusta, kuin niitä, jotka eivät sitä tue. Tämä väite kuitenkin on väärä eikä pidä paikkaansa. Aion kirjoituksessani tuoda esille sen, mitä Raamattu todella opettaa tästä aiheesta.

Yksi Raamatun kohta, jolla tuetaan tätä väärää opetusta, on esimerkiksi Joh. 10: 27 - 28:

"Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni."

Raamatun kokonaisopetuksen valossa on täysin selkeää, ettei tämä Raamatunkohta opeta sitä, että kerran pelastettu olisi aina pelastettu. Tässä Raamatun kohdassa tarkoitetaan niitä, jotka loppuun asti pitävät kiinni toivosta ja seuraavat Jeesusta. Seuraavaksi aion ottaa esille niitä Raamatunkohtia, jotka kertovat ja opettavat siitä, että uudestisyntynyt ihminen voi menettää pelastuksen.

1 Tim. 5: 14 - 15

"Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen.
Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa."

Tässä Raamatunkohdassa tulee ilmi se, että jotkut ihmiset olivat kääntyneet pois totuudesta seuraamaan saatanaa.

Heb. 10: 26 - 29

"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"

Tämä Raamatunkohta kertoo sen, että jos tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän edestämme. Jos uudestisyntynyt ihminen kääntyy pois totuudesta seuraamaan saatanaa ja paaduttaa itsensä, niin silloin hän pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty ja pilkkaa armon Henkeä. Tätä voisi siis kutsua Pyhän Hengen pilkaksi.

Matt. 24: 24

"Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin."

Tässä Raamatunkohdassa tulee myöskin ilmi, että valitutkin (uudestisyntyneet) voivat eksyä. On siis päivän selvää, että pelastunut ihminen voi eksyä pois totuudesta.

1 Piet. 5: 8

"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä."

Tässä Raamatunkohdassa kehoitetaan olemaan raittiita ja valvomaan uskossa, sillä vastustaja (saatana) käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien, kenet saisi niellä, eli revittyä pois uskosta.

Jaak. 5: 19 - 20

"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."

Tämä Raamatunkohta tuo myös ilmi sen, että uskova voi eksyä pois totuudesta. Kuitenkin jos katuu ja tekee parannuksen, niin saa hän synnit anteeksi Jeesuksen veren tähden.

Ilm. 2: 2 - 5

"Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;
ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.
Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta."

Tässä tulee ilmi, että Jumala kehoitti niitä parannukseen, jotka olivat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa Häntä kohtaan. Hän antoi käskyn Efeson seurakunnalle, että heidän olisi tehtävä parannus, sillä elleivät he tee parannusta, niin Hän tulisi ja työntäisi heidän lampunjalkansa pois.

Fil. 3: 12 - 14

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."

Apostoli Paavali sanoi, ettei vielä katsonut olevansa täydellinen tai saavuttaneensa voittopalkintoa, vaan hän riensi sitä kohti, että olisi sen omaksensa saavuttanut.

On monia eri Raamatunkohtia, joilla koitetaan perustella opetus siitä, että kerran pelastettu olisi aina pelastettu, oikeaksi. Kuitenkin kun tutkii asiaa Raamatun kokonaisopetuksen valossa, niin on päivän selvää, että uudestisyntynyt ihminen voi paatua ja luopua uskosta, ja näin ollen menettää pelastuksen. Kerran pelastettu aina pelastettu -oppi on vakava harhaoppi, josta tulisi tehdä parannus. Olen myös kuullut väitteen siitä, ettei Raamatussa ole selvästi määritelty sitä, että mikä synti veisi kadotukseen. Kuitenkin Raamattu nimittää aivan selkeästi synnit, jotka vievät kadotukseen. Raamattu opettaa, ettei taivaaseen voi päästä mitään epäpyhää, ainoastaan ne, jotka seuraavat Herraa Jeesusta Kristusta, voivat pelastua ja päästä taivaaseen. Jos uskova luopuu uskosta ja kääntyy seuraamaan saatanaa, niin ei häntä voi enää pelastaa muu kuin se, että hän tekee parannuksen, eli tunnustaa Jumalalle syntinsä ja hylkää ne kääntymällä pois niistä. Raamattu sanoo, että joka tunnustaa syntinsä ja ne hylkää, saa armon. Kuitenkin Raamattu varoittaa meitä vakavasti siitä, että älkää eksykö, sillä väärät eivät voi periä taivasten valtakuntaa. Jos kerran pelastettu olisi automaattisesti aina pelastettu, niin Raamattu ei varoittaisi meitä synneistä eikä eksymisestä.

Room. 6: 9 - 10

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa."

Sanojen voima

Tämä aihe tuli sydämelleni. Kuinka onkaan tärkeää, että harkitsemme ja punnitsemme puheitamme.


Raamattu sanoo, että jokaisesta turhasta sanasta pitää ihmisten tekemän tili tuomionpäivänä, ja että sanoista julistetaan vanhurskaaksi tai tuomitaan syylliseksi (Matt. 12: 36 - 37).


Meidän puheemme voi olla joko sielullista tai sitten hengellistä. On tärkeää, että mietimme sanoja, joita käytämme. Raamattu sanoo, että kaikki mitä teemme, tulee tehdä Jumalan kunniaksi (1 Kor. 10: 31), myös se, mitä ja miten puhumme. Uskovan tehtävä on kaikessa kirkastaa Kristusta. Sanoillamme voimme joko kirkastaa Jumalaa, tai sitten emme. On helppo puhua asioita, jotka ovat turhia, mutta onko se sen arvoista? Jokainen on vastuussa omista teoistaan. Parasta on kun saa kaikessa keskittyä Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Raamatun ihmeet ja merkit

Monia puhuttelee ihmeet, joita Raamatussa on ja joita Jumala on tehnyt. Miksi Jumala teki ihmeitä?


Raamatussa on monenlaisia ihmeitä. Me voimme lukea sieltä, että Jumala teki ihmeitä vahvistaakseen Sanansa. Esimerkiksi kun Pietari sai näyn, ettei hänen tullut sanoa ketään epäpyhäksi. Sen jälkeen hänet vietiin Korneliuksen ja tämän perheen luo, jotka olivat pakanoita. Jumala vuodatti Pyhän Hengen Korneliuksen ja tämän perheen ylle ja he rupesivat puhumaan kielillä. Näin Jumala vahvisti näyn, jonka oli antanut Pietarille, kun sai nähdä, että Pyhä Henki vuodatettiin pakanoidenkin ylle.


Siellä missä Jeesusta saarnattiin, tapahtui ihmeitä. Jumala toimi vahvistaakseen Sanansa. Paljon sairaita parani. Muitakin ihmeitä tapahtui. Jumala toimi näin vain ja ainoastaan kirkastaakseen Jeesuksen Kristuksen nimeä, kun Pyhä Henki sai aikaan sen, että sairaat paranivat ja riivaajat lähtivät ihmisistä ulos Jeesuksen Kristuksen nimessä.


Myös vihollinen osaa tehdä ihmeitä. Nykyään kuulee kokouksista, joissa ilmestyy kultapölyjä ja muuta vastaavaa. Haluan kuitenkin kertoa jotain, nimittäin sen, että Jumala ei koskaan toimi Sanansa yli. Nämä ihmeet ja merkit tulee koetella aina Jumalan Sanalla, sillä vihollinen pyrkii eksyttämään ihmisiä. Ihminen voi helposti ajautua juoksemaan ihmeiden perässä, jotka eivät ole Raamatullisia. Näin on käynyt monelle.


On syytä muistaa aina, että Jumala toimii vahvistaakseen Sanansa, eikä anna ihmeitä huvikseen. Kun pitää kiinni Sanasta, joka on Raamatussa, niin silloin on vaikea mennä harhaan.

Toisenlainen näkökulma mielenterveysongelmiin

Monelle niin sanotut mielenterveysongelmat ovat tuttu asia. Joko joku lähipiirissä tai sitten itse on kärsinyt psyykkisistä ongelmista. Leima on hyvin helppo saada otsaan, kun on puhe mielenterveysongelmista. Mistä nämä vaivat todellisuudessa johtuvat?


Minä olen kristitty tyttö. Katson aina asioita uskoni valossa. Ihmettelen hyvin paljon sitä, kuinka suuri osa uskovista puhuu mielenalueen sairauksista. Kristityn elämän tulisi pohjautua siihen, mitä Raamattu, eli Jumalan Sana opettaa. Raamatussa ei missään kohden puhuta mielenalueen sairauksista. Sen sijaan Raamattu kertoo, ettei meillä ole taistelu lihaa eikä verta vastaan, vaan pimeyden henkiolentoja taivaan avaruuksissa.


Minä uskon, että ihminen on henki, sielu ja ruumis. Liian usein kristittyjen piireissäkin tullaan leimatuksi, eikä ymmärretä, mistä todellisuudessa on kysymys. Uskon, että esimerkiksi psykoosit johtuvat henkivaltojen vaikutuksesta ihmisen mieleen. Vaikka puhutaan sairauksista, niin ne ovat tosiasiassa vain tämän maailman kirjaviisaiden ja lääkärien keksintöä, eikä niistä puhuta mitään Raamatussa.


Myöskin sielunalueen rikkinäisyys voi vaikuttaa ihmisessä sekavaa käytöstä. Liian usein, melkeinpä aina, tuputetaan lääkkeitä niin sanottuihin mielenalueen sairauksiin, vaikka ne eivät korjaa ongelmaa. Pahimmassa tapauksessa ne vain huonontavat oloa lisää. Psyykelääkkeet voivat tuhota aivoissa olevia soluja sekä reseptoreita. Meidän uskovien tehtävä on osoittaa rakkautta näitä ihmisiä kohtaan, sitä, mitä Jumala on ensin osoittanut meille. Kuinka ihmisiä voi parantua, jos vain leimaamme heidät ja ulkokultaisuudessa kartamme heitä?


Jos on elämässään saanut kokea paljon pahoja asioita ja sen myötä alkaa käyttäytymään sekavasti, niin ainoa oikea lääke siihen on, että alamme osoittamaan rakkautta tällaisia ihmisiä kohtaan, ei karttamaan eikä leimaamaan.