Kutsu suruasi rakkaudeksi

Kun katson menneisiin vuosiin, niihin hetkiin, jolloin jouduin elämään erossa Jumalasta, niin huomaan, ettei mikään silloin elämässäni ollut aitoa. Se oli tyhjää, saatoin tehdä mitä tahansa tehdäkseni itseni onnelliseksi kuitenkaan onnea löytämättä. Yksi asia kuitenkin oli, nimittäin suru. Suru siitä, että asiat näyttivät aina epäonnistuvan ja menevän väärinpäin. Kerran näin erään kirjan kannessa tekstin: "Kutsu suruasi rakkaudeksi"

Tämä suru oli aitoa ja syvää. Minä uskon, että se oli Jumalan surua minun puolestani. Jumala oli siinä vierellä koko ajan ja tunsi ne haavat joita minuun oli lyöty. Hän kutsui: Lähde seuraamaan minua.

Kun viimein vastasin eräänä päivänä tuohon kutsuun, uskoin sydämessäni, että Jumala on Pojan kuolleista herättänyt ja suullani tunnustin Jeesuksen Herraksi, niin elämäni muuttui. Jumala osti minut omaksensa ja lunasti perheeseensä, minä vapauduin. Jeesus olikin ollut siinä vierellä aina.

Psl. 34: 19

"Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli."