Tämän kansan sydän

Jonkin aikaa sitten näin unen. Unessa olin luterilaisen kirkon messussa. Olin hyvin hämmentynyt, katsoin ikäänkuin sivusta, kuinka ihmiset nauroivat iloisesti ja hilpeänä, heitä hypytettiin penkeissään edestakaisin ja he lauloivat virsejä. Itse en ollut läsnä, vaikka paikalla olinkin. Tuntui, että jotain tärkeää puuttuu. Kuulin ikäänkuin kehoituksen: "Mene sanomaan, tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä ovat kaukana minusta." Sanatarkkaan en muista mitä sanottiin, mutta koin, että minua siihen kehoitettiin. Herättyäni uskoin Jumalan puhuvan minulle, en vain tiennyt, kuinka tuoda asia esille. Rukoilin Jumalalta viisautta asiaan ja uskon, että Hän on antanut rohkeuden vihdoin puhua asiasta.

Tuota tapahtuu muissakin, kuin luterilaisen kirkon piireissä. Ulkokultaisuutta on kaikkialla, ja hyvin harvaan jäävät ne, joilla on vilpitön asenne Jumalan edessä. Jeesus varoitti meitä ulkokultaisuudesta. Hän käski meitä kavahtamaan fariseusten hapatusta.

Matt. 23: 27 

"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia; ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!"

Matt. 16: 6

"Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."



Me emme voi tulla Jumalan eteen väärällä asenteella. Me emme voi palvella Jumalaa ylpeällä ja katkeralla sydämellä. Me emme voi valehdella Jumalalle. Meidän tulee nöyrtyä ja etsiä Jumalaa kaikesta sydämestämme. Meidän tulee tavoitella rakkautta, pitäytyä Jumalan Sanaan ja muistaa, kuten alkuseurakunnan aikaan, että keskinäinen nöyryys, kunnioitus ja rakkaus on tärkeintä. Meidän tulee kääntyä Jumalan tykö kaikesta sydämestämme, niin saamme armon. Joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne, saa armon, mutta joka rikkomuksen salaa, joutuu turmioon. Jos sanomme, ettei meissä ole syntiä, niin eksytämme itsemme, emmekä tee totuutta.

Muistan kuinka teinivuosina ollessani eräässä nuortenillassa kerrottiin näystä, jonka eräs nainen oli saanut. Hän oli saanut näyn siitä, kun Jeesuksen paluu koitti, kaikki seurakuntalaiset eivät päässeet mukaan, sillä ovet suljettiin. Voi meitä, jos emme pitäydy Jumalan Sanaan sellaisena, kuin se on meille ilmoitettu!

Jes. 29: 13 - 14

"Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, koska heidän Jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa."

Matt. 24: 35

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa."