Daavidin armot

Koin, että minun tulee kirjoittaa tästä aiheesta. Mitä tarkoittaa, kun puhutaan "Daavidin armosta"?

Ensinnäkin, Jumalan mielisuosio oli Daavidin yllä. Jumala rakasti Daavidia. Raamatussa puhutaan siitä, kuinka Daavid oli Jumalan mielenmukainen mies. Kuitenkaan Daavid ei ollut täydellinen.

Daavidilla oli useita eri vaimoja ja Raamattu kertoo, kuinka hän alkoi himoitsemaan toisen miehen vaimoa tämän kauneuden tähden, jolloin hän tapatti tuon miehen ja otti tämän vaimon itselleen ( 1 Sam. 11: 2 - 17) Daavid teki todella pahan synnin. Tässä kertomuksessa näkyy kuitenkin sekä Jumalan armo että oikeudenmukaisuus. Jumalan oikeudenmukaisuus siinä, ettei Hän katsonut henkilöön, sillä vihastui Daavidiin, ja Jumalan armo siinä, että Hän kuitenkin antoi Daavidille anteeksi, kun tämä myöhemmin ymmärsi tehneensä synnin ja katui sekä tunnusti syntinsä Jumalalle.

Raamatussa mainitaan "Daavidin armot" (Apt. 13: 34), ja se tarkoittaa, että Jumalan armo meitä kohtaan on sama, mitä Hänellä oli Daavidiakin kohtaan, Hänen mielisuosio sekä rakkautensa lepää yllämme Jeesuksen Kristuksen tähden.

Raamatussa puhutaan siitä, kuinka Jumala on uskollinen ja antaa meille synnit anteeksi, jos tunnustamme ne sekä hylkäämme ne (1 Joh. 1: 9). Haluan tekstissäni kertoa siitä, kuinka Jumalan armo meitä kohtaan ei väisty, mutta kuitenkaan emme voi käyttää sitä väärin ja olettaa, että se antaisi meille luvan vaeltaa synnissä (Room. 6: 1 - 2).

Ei ole loppupeleissä niin merkitystä, ajatteletko olevasi syntinen vai vanhurskas, vaiko molempia. Se on tärkeintä, että ymmärtää, ettei ihmisessä itsessään voi olla mitään hyvää, ja että emme tule täydellisiksi tässä ajassa, mutta kuitenkaan tämä ei anna meille lupaa viettää elämäämme synnissä.

Raamattu myös sanoo, että jos sanomme ettei meissä ole syntiä, eksytämme itsemme emmekä tee totuutta (1 Joh. 1: 8). Emme tule täydellisiksi tässä ajassa, mutta meidän on pyrittävä täydellisyyteen, mihin saakka olemmekaan ehtineet kasvaa. Näin Jumala on meidän kanssamme ja antaa meille voiman joka päivä kasvaa uskossamme eteenpäin.

Uskonnon ja elävän uskon ero

Tämä aihe on painanut sydäntäni jonkin aikaa. Otan asian esille siksi, että on paljon nimikristittyjä, jotka ovat suorituskeskeisiä ja taasen elävässä uskossa olevia ihmisiä, joita leimataan suorituskeskeisiksi. Mitä eroa on uskonnolla ja elävällä uskolla?

Uskonto on ihmisen oma keksintö ja ideologia, eikä se palvele elävää Jumalaa. Suorituskeskeinen ihminen, joka kutsuu itseään kristityksi, nojaa omavanhurskauteensa, eikä tuo kunniaa Jumalalle. Näitä ihmisiä on paljon. Uskonnossa ihminen näkee itsensä hyvänä ja koittaa esitellä Jumalalle omia "hyviä" tekojaan keskittyen itseensä. Näin ei ole elävän uskon laita. Elävässä uskossa oleva ihminen ymmärtää, ettei hänessä ole mitään hyvää ja että kaikki hyvyys tulee Jumalalta. Elävässä uskossa oleva ihminen kiittää Jumalaa Hänen armostaan ja hyvistä teoistaan itseänsä kohtaan, ja keskittyy siis ylistämään Jumalaa sen sijaan, että katsoo itseensä.

Nimikristitty ei ole sieluviholliselle vaaraksi, mutta elävässä uskossa olevaa ihmistä vihollinen koittaa kaikin keinoin repiä pois uskosta. Ei ole helppoa olla elävässä uskossa Jeesukseen. Uskonto siis korostaa sitä, mitä ihminen on ja elävä usko korostaa Jumalaa ja Hänen hyvyyttään. Kapeasta tiestä ei voi kilvoitella sisälle ilman elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen.

Jos haluat valita Jeesuksen, saatat joutua luopumaan paljosta, mutta et menetä mitään ja se on sen arvoista. Niin kauan, kun sydämesi on mukana uskossa, et ole suorituskeskeinen, vaikka joku niin väittäisi.

Paaston voima

Koin, että minun tulee kirjoittaa tästä aiheesta. Eli haluan ottaa puheeksi paastoamisen. Milloin paastoaminen kannattaa, ja mitä hyötyä siitä on?



Raamattu puhuu paljon paastosta. Vanhan Liiton aikana paasto pidettiin usein katumuksen ja parannuksen teon merkiksi. Paasto on tehokas ase syntiä ja kiusausta vastaan. Raamattu sanoo, että se joka lihassa kärsii, lakkaa synnistä (1 Piet. 4: 1). Paastoaminen on mukavuusalueelta ulos astumista. Usein paastolla voi olla monia eri syitä, kuten vaikka parannuksen teko, vapautuminen jollain alueella tai jostakin tietystä synnistä, parantuminen ja niin edelleen. Paastota voi myös jonkun toisen ihmisen puolesta.



Yleensä paaston tavoitteena on etsiä Jumalaa. Silloin kun paastoaa, ei kannata juurikaan keskittyä mihinkään turhaan tai jutella hirveästi ihmisten kanssa (ellei Jumala erikseen kehoita), sillä se kuluttaa sielua. Paaston aikana on hyvä olla rukouksessa ja lukea Jumalan Sanaa.

Paavali sanoi, ettei hänessä, eli hänen lihassaan asu mitään hyvää. Hän ei kokenut omakseen sitä mitä teki, sillä tahto hänellä oli hyvän toteuttamiseen, muttei välttämättä voimaa tehdä hyvää. Hän teki tahtomattaan sitä, mitä ei halunnut tehdä (Room. 7: 15 - 18). Tämä johtuu siitä, että Henki himoitsee lihaa vastaan ja liha Henkeä vastaan. Nämä ovat toisiansa vastaan, että uskova ei voi aina toteuttaa sitä, mitä tahtoo (Gal. 5: 17). Raamattu kehoittaa meitä vaeltamaan Hengessä, ettemme lihan himoa täyttäisi (Gal. 5: 16).



Koska paastoaminen on lihan kuriin pistämistä, on se todella hyödyllistä uskonelämän ja Jumalan etsimisen kannalta. Kun uskova paastoaa, niin silloin rukous on myös tehokasta. Siksi suosittelen rukouspaastoa silloin kun tuntuu, että on vaikeaa nähdä Jumalan johdatusta, kuulla Hänen ääntänsä tai kaipaa muuten vastauksia Jumalalta. Erityisesti paastoa suosittelen silloin, kun on vaikea päästä irti jostain synnistä. Esimerkiksi seksuaalisen alueen synneistä, juoppoudesta tai muista riippuvuuksista. Jos on tapana lankeilla, niin rukouspaasto voi todella olla silloin hyödyksi. Kannattaa kuitenkin pyytää myös rukoustukea muilta uskovilta niissä tilanteissa, kun jostakin synnistä on vaikea päästä irti, vaikka se olisi kiusallista. Raamattu sanoo, että "tunnustakaa toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne edestä, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 5: 16).



Me emme voi vaeltaa lihan mukaan, jos tahdomme olla Jumalalle otollisia, sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha (Room. 8: 6). Ne jotka lihan vallassa ovat, eivät voi olla Jumalalle otolliset, kuten Raamattu sanoo (Room. 8: 8). Siksi on niin tärkeää, että kilvoittelemme päästäksemme eroon synnistä. Meistä ei tule täydellisiä tässä ajassa, vaikka vaeltaisimmekin Hengessä, sillä teemme tahtomattamme virheitä. Kuitenkaan emme voi viettää elämäämme kadottavissa synneissä, joista Raamattu varoittaa meitä ankarasti (1 Kor. 6: 9 - 10). Tietenkin Jumala näkee asenteemme. Jos joskus lankeaa johonkin vakavaan syntiin, se ei tarkoita sitä, että Jumala kadottaisi, jos kuitenkin katuu ja tahtoo tehdä parannuksen. Silloin on eri asia, jos jatkuvasti viettää elämäänsä kadottavassa synnissä, eikä tahdo tehdä lainkaan parannusta.



Meidän tulee kuitenkin pyrkiä täydellisyyteen. Vaikka meistä ei täysin täydellisiä tässä ajassa tule, niin Jumala haluaa kasvattaa meitä siihen, että oppisimme vihaamaan syntiä. Paaston avulla voi mm. saada Jumalalta vastauksia, ilmestystä, vahvistua ja päästä eroon synneistä, uusia armolahjoja, syvempää rauhaa Jumalasuhteessaan sekä kokea Hänen läsnäoloaan. Tietenkin näitä voi saada ilman paastoakin sekä vapautua, mutta paastotessa se voi olla varmempaa. On kuitenkin myös tärkeää pitää rukouselämää yllä sekä tutkia Sanaa, vaikka ei paastoaisi. Paaston tarkoitus onkin harjoittaa meitä syvempään Jumalasuhteeseen.



Paastoja on hyvin monenlaisia. Jotkut ihmiset ovat saattaneet pisimmillään paastota jopa useita kuukausia, vaikka tietenkin he ovat siinä välissä pitäneet taukojakin. Tällaisella paastolla on saattanut olla valtavan suuri vaikutus. Jos kuitenkin lähtee tällaiseen paastoon, niin on hyvä olla joku tietty tarkoitus, miksi haluaa paastota niin pitkään. Jos ei ole ennen paastonnut, niin suosittelen aloittamaan varovasti. Kuitenkin säännöllinen paastoaminen, kuten esim. vaikka kerta viikossa, voi olla hyväksi.

Voi myös paastota useamman päivän, mutta siinä välissä voi olla hyvä syödä jotain pientä välipalaa. Jos ei ole ennen paastonnut, en suosittele pitämään mitään kovin pitkiä paastoja, ellei sitten Jumala ole siihen varmasti kehoittanut. Sitten kun alkaa olla kokemusta enemmän, niin voi kokeilla erilaisia paastoja. Voi myös olla useamman päivän syömättä ja esimerkiksi olla mehupaastolla. Tai sitten pelkästään vesipaastolla, se on myös tehokasta. Yksi tehokkaimmista tavoista paastota on täyspaasto, jolloin voi olla vaikka yhdestä kahteen tai kolmeen päivään juomatta sekä syömättä. Vaikka tällainen paasto voi tuntua vaikealta ajatukselta, niin voi se olla kuitenkin valtavaksi hyödyksi ja jos siihen ryhtyy, niin Jumala varmasti siinä myös auttaa.



Voin kertoa myös omia kokemuksia paastosta. Olen kokeillut hyvin monenlaisia eri paastoja, ja yleensä joka kerralla paastolla on ollut myös hyvin siunaava vaikutus. Jokaisella kerralla, kun olen paastonnut, olen saanut jotakin ilmestystä, eli Jumala on jostain asiasta puhunut tai jotakin näyttänyt joko paaston aikana tai sen jälkeen, tai sitten molempia. Usein armolahjat ovat saattaneet vahvistua paastotessa, on saanut vapautusta esim. jostakin synnistä, mutta Jumala on myös esimerkiksi parantanut masennuksesta tai jostakin fyysisestä sairaudesta kun olen saattanut paastota. Paasto on toiminut hyvin tehokkaana aseena kilvoittelussa, ja sitä kautta olen todella huomannut, että paastoaminen kannattaa. Se ei kuitenkaan aina ole, ja varsinkaan sen aloittaminen kovin helppoa, siksi se onkin mukavuusalueelta ulos astumista.



Muistakin asioista, kuten vaikkapa liiallisesta netin, puhelimen tai television käyttämisestä voi paastota, ja sitäkin kautta Jumala siunaa. Kuitenkin olen itse todennut, että fyysinen paasto on kaikkein tehokkain tapa paastota.

Mikä on oikea seurakunta?

Nykyään monilla kristityillä on hukassa käsitys siitä, mitä on aito seurakuntayhteys ja miten sen käytännössä tulisi toimia. Jotkut saattavat ajatella, että seurakunta on yhtä kuin rakennus, tai että ollaan eri seurakuntaa vain sen vuoksi, että nimellisesti satuttaisiin kuulumaan eri paikkaan. Näin ei kuitenkaan ollut alkuseurakunnan aikaan.

Apostolinteoissa puhutaan siitä, kuinka kristityt jatkuvasti pitivät yhtä, he kokoontuivat kodeissa, pitivät huolta toisistaan, mursivat leipää päivittäin ja tutkivat yhdessä Sanaa. Myös apostoli Paavali vastusti hajaannusta ja nuhteli siitä korinttolaisia (1 Kor. 1: 11 - 13). Tämä ei ollut Jumalan tahto, että tehtiin eri puolueita, vaan Jeesus rukoili, että olisimme yhtä ja että rakastaisimme toinen toisiamme (Joh. 17: 20 - 23). Keskinäinen rakkaus on äärimmäisen tärkeää, mutta nykyään monet seurakunnanjohtajat ja paimenet, jotka tässä kohden ovat hukassa, eksyttävät uskovia siihen, että kilpaillaan toinen toistemme paremmuudesta sen sijaan, että pidettäisiin aidosti yhtä.

Sana "ekkleesia", josta seurakunta tulee, merkitsee uloskutsuttujen joukkoa, eli pelastuneita ja uudestisyntyneitä kristittyjä. Kaikki jotka olemme kastetut Jeesukseen Kristukseen, olemme saman ruumiin, eli toinen toistemme jäseniä, jonka pää on Kristus (Room. 12: 5). Tarkoitus olisi, että pitäisimme huolta toinen toisistamme, sillä kaikki tarvitsemme toisiamme.

En vastusta sitä, että kuuluu nimellisesti johonkin seurakuntaan, sillä kuulun itsekin. Vastustan lahkoutumista ja puoluehenkisyyttä, sillä se ei missään nimessä ole Jumalan tahto. Tärkeintä on, että ymmärtää, mistä on kysymys. En saata sanoa kenellekkään uudestisyntyneelle veljelle tai sisarelle että hän olisi kanssani eri seurakuntaa, sillä hän on yhtä ruumista kanssani Jeesuksessa Kristuksessa.

Jos vaikka kokoontuu kotikokouksessa muutaman uskovan kanssa rakentuakseen yhteisestä uskosta, on se vähintään yhtä pätevä, kuin jokin viralliseksi nimitetty seurakuntakokous jossain rakennuksessa. Minä ja myös moni muu on saanut sanan siitä, että Jumala tulee palauttamaan meitä apostoliseen alkuseurakuntamalliin siinä mielessä, että keskinäinen yhteys ja rakkaus uskovien kesken vahvistuu. Näin hajaannus tulee vähentymään ja herätys vahvistuu, kuten Jeesus sanoi: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus" (Joh. 13: 35).

Etsi Jumalaa

Monet uskovat tuskailevat sen asian kanssa, kun heidän on vaikea kuulla Jumalan ääntä sekä nähdä Hänen johdatustansa elämässään. Niin minä myös itse aikoinani. Harmittelin sitä, että en ymmärrä asioita. Ajattelin, että kun olen lukenut sen ja sen verran Raamattua, niin varmasti tulen ymmärtäväiseksi ja tiedän paremmin. Pähkäilin eri oppikysymysten kanssa, mutta yhteen asiaan en keskittynyt. Nimittäin siihen, että olisin viettänyt Jumalan kanssa enemmän aikaa.

Tämä oli juuri se syy, miksi minun oli niin vaikea kuulla Jumalan puhetta. En etsinyt Jumalalta ymmärrystä, vaan luotin liikaa omaan ymmärrykseeni. Luulin tosiaan, että ymmärrän Jumalan Sanaa paremmin, kun vain luen sitä paljon. Tässä kohden meni vikaan.

Sitten Jumala kehoitti minua tekemään parannusta rukouselämässäni. Aluksi se oli vaikeaa, mutta huomasin heti, että sillä on vaikutusta. Aloin näkemään Jumalan johdatusta elämässäni eri tavalla kuin aikaisemmin. Kaikki ei kuitenkaan tapahtunut eikä muuttunut hetkessä, mutta pikkuhiljaa, mitä enemmän aloin keskittymään Jumalaan ja viipymään Hänen läsnäolossaan, niin Jumala alkoi minua murtamaan ja vetämään lähemmäs itseään. Sieluvihollisen hyökkäykset saattoivat olla kovia, mutta Jumala varjeli rauhallaan ja lisäsi luottamusta itseensä.

Joh. 14: 27

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
 

Halusin kokosydämisesti etsiä Jumalaa. Saatoin joutua luopumaan asioista, mistä Jumala kehoitti luopumaan, vaikka en olisi tahtonut. En kuitenkaan mitään menettänyt, vaikka saatoin aluksi niin luulla. Aloin tajuamaan, että ei Jumala halua minun yrittävänkään ymmärtää mitään. Jumala tahtoi, että etsin Häntä ja Hänen ymmärrystään, enkä nojaudu omaan ymmärrykseeni. Todella monia vääriä asenteita Jumala alkoi murtamaan pois ja pikkuhiljaa Jumala alkoi rakkaudessaan avaamaan Sanaansa. Kaikki muu myös annettiin sen ohella, niinkuin Hänen Sanassaan sanotaan, että "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan".

Matt. 6: 33

"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."


Olen päässyt paljon eteenpäin. Kiitän siitä Jumalaa, sillä se kaikki on Hänen armoaan. Mitä enemmän keskityn vain ja ainoastaan Häneen, sitä syvempi rauha minulla on. Niinkuin Raamatussa sanotaan: "Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa".

1 Kor. 8: 1

"...Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa."


Hänen avullaan saan voimaa rakastaa lähimmäistäni niinkuin itseäni. Keneltäkään muulta en voi saada edes puoliakaan siitä, mitä Jumala voi minulle antaa.

Moni voi ajatella, että se on vain minun tapani saada tyytyväisyyttä elämään. Kuitenkin uskon, että Jumala on jokaisen ihmisen sisimpään asettanut saman kaipuun löytää kestävä ilo ja rauha. Rakkautta voi koittaa etsiä monesta eri suunnasta, mutta Jumalan Sana sanoo, että Jumala on rakkaus. Siksi uskon, että se rakkaudenkaipuu ei voi täyttyä kuin ainoastaan Hänen läsnäolossaan.

Moni saattaa ajatella esimerkiksi hengellisistä johtajista tai kuuluisista saarnaajista, joiden kautta Jumala on ihmisiä pelastanut, että he olisivat jotenkin erityisempiä, kuin mitä itse ovat. Heitä kuitenkin yhdistää yksi asia, nimittäin se, että he ovat päättäneet keskittyä täysin Jumalaan. Totuus on se, että he vain ottavat Jumalan tosissaan.

Jos sinusta tuntuu, että on vaikea pysyä uskossa tai kuulla Jumalan ääntä, niin etsi Jumalaa, odota Häntä. Etsi Häntä kaikesta sydämestäsi ja viivy Hänen läsnäolossaan. Anna peliin kaikkesi, koko sydämesi ja elämäsi. Olen varma silloin, että Hän tulee sinua siunaamaan, aamen.

Jumalan armo ja ihmisen ylpeys

Itsekkyys ja monet muut synnit voivat olla seurausta siitä, että ihminen on ylpeä. Kun ihminen ylpistyy, niin silloin hän saattaa ajatella "minä olen hyvä" tai "tiedän paremmin", vaikka ei sitä ääneen sanoisi. Tämä ei tuo kunniaa Jumalalle. Ylpeys on itsekkyyttä, se on rakkaudettomuutta. Minä olen ollut ylpeä, ja on Jumalan armoa, että Hän on vetänyt siitä parannukseen.

Raamattu puhuu paljon ylpeydestä ja siitä, mitä seurauksia sillä on ollut. Pahimmillaan se on voinut johtaa ihmisen täyteen paatumiseen, eikä ihminen välttämättä itse huomaa omaa ylpistymistään. Jeesus varoitti meitä ulkokultaisuudesta ja käski karttamaan fariseusten oppia. Fariseukset olivat juuri näitä, jotka ajattelivat olevansa hyviä, parempia kuin muut. He rakastivat ihmiskunniaa. He eivät ymmärtäneet, että uskossa on kyse Jumalan hyvyydestä, eikä heistä itsestään. Todellisuudessa he rakastivat itseänsä, eivätkä Jumalaa.

Raamatussa on eräs kertomus fariseuksesta ja publikaanista (Luuk. 18: 10 - 14). He olivat pyhäkössä ja fariseus piti pitkän rukouksen näön vuoksi luetellen Jumalalle omia hyviä tekojaan samalla arvostellen publikaania. Publikaani ei edes kokenut itseään arvolliseksi katsomaan ylös, vaan löi rintaansa vasten ja sanoi Jumalalle: "ole minulle syntiselle armollinen". Tämä publikaani lähti pois vanhurskaanpana kuin fariseus, joka ylensi itsensä ja otti vain kunnian itselleen.

Jumala rakastaa sitä, kun ihminen nöyrtyy tulemaan pieneksi Jumalan eteen. Apostoli Paavali ymmärsi mistä oli kysymys. Hän sanoi, ettei hänessä asu mitään hyvää (Room. 7: 18). Eihän ihminen voi myöskään tulla uskoon omien tekojensa ansiosta, vaan yksin Jumalan armosta. Ihminen pelastuu uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, joka ei olisi voinut meitä pelastaa, ellei olisi kuollut puolestamme. Vaikka Jeesus oli täysin synnitön, niin Hän sanoi, ettei kukaan ole hyvä, paitsi Jumlala yksin (Mark. 10: 18). Hän ymmärsi, että kyse ei ole siitä, mitä ihminen on, vaan siitä, mitä Jumala on, vaikka olikin Jumala itse, lihaksi tullut Sana.

Raamattu sanoo, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3: 16). Pelastuksessa on kyse Jumalan rakkaudesta ja armosta meitä kohtaan. Jeesus itse ansaitsi jo pelastuksen meille kuollessaan puolestamme ristillä, koska oli täynnä Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Se oli Jumalan teko. Jumala kuoli meidän pahuutemme tähden, koska me emme kyenneet olemaan niin hyviä, että olisimme voineet itsemme pelastaa.

Sama on voimassa yhä. Emme voi pelastua omien tekojemme vuoksi. Me emme voi ansaita pelastusta, emmekä kykene olemaan hyviä. Jumalan rakkaus voi meidät pelastaa, kun ymmärrämme, että tarvitsemme Kristusta. Moni tuskailee sen asian puolesta, että ei riitä Jumalalle, koska ei kykene olemaan tarpeeksi hyvä. Totuus on se, että emme riitäkään, koska emme kykene olemaan hyviä, emme omassa voimassamme. Jumala tietää sen ja siksi Hän lähetti Jeesuksen kärsimään meille kuuluvan rangaistuksen, jotta pelastuisimme. Kyse ei ole siitä, että meidän täytyisi riittää Jumalalle, vaan siitä, että Kristus jo riittää meille, sillä Häneen on Jumala mielistynyt. Kun ymmärrämme tämän, niin voimme anoa Jumalalta pelastusta ja syntiemme anteeksisaamista, sillä emme voi Jumalalle mitään hyvää tuoda. Sen sijaan itse Hän tuli tuomaan meille elämän ja yltäkylläisyyden, jonka saamme, jos otamme vastaan Hänen armonsa, mitä Hän hyvyydessään ja rakkaudessaan meille tarjoaa (Joh. 10: 10).

Moni ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon, mutta ajattelee, ettei voi pelastua, koska ei ole hyvä, ei ole tehnyt tarpeeksi hyviä tekoja elämässään, Saatana on vanginnut heidät ajatukseen, että heidän täytyisi omassa voimassaan pelastua. Jumala tietää sen, että ihminen ei voi omassa voimassaan pelastua ja niin tietää myöskin sieluvihollinen, siksi hän yrittääkin kaikkensa valehdellakseen ihmisille estääksensä heidän pelastumisensa, sillä hän vihaa ihmisiä. Minä todella tahdon sanoa näille ihmisille, että Jumala rakastaa heitä. Kun ihminen on syntinen vielä ennen pelastumistaan, niin hän ei ole koskaan voinut tehdä mitään hyvää eikä puolustautua Jumalan edessä. Hän voi ainoastaan sanoa "tässä minä olen, auta minua".

Muistan sen, kun tulin uskoon. Koko ikäni olin luullut, että Jumala vihaa minua, ennen kuin tulin uskoon. Olin käynyt pienenä pyhäkoulussa, mutta en ollut ymmärtänyt Jumalan rakkautta minua kohtaan, en kuinka Hän näki minut. Ajauduin hakemaan lohtua vääristä asioista, tein hyvin paljon pahaa. Olin kärsinyt vaikean lapsuuden ja se johti vielä pahempiin asioihin, kunnes sitten 16 -vuotiaana tulin uskoon. Se oli todellinen ihme, Jumala auttoi minua, Hän nosti minut. Minä en olisi voinut tehdä mitään, olin useita vuosia itsetuhoisesti masentunut, monien riippuvuuksien sitoma ja niin edelleen. Uskoontuloni oli radikaalia. Vapauduin itsetuhoisesta masennuksesta, riippuvuuksistani, muista syntitottumuksistani sekä tyhjästä olostai ja sain levon, ilon ja rauhan huolimatta siitä, etteivät olosuhteet elämässäni olleet niin kovin helppoja. Muutama kuukausi sen jälkeen ymmärsin, että tässä on se rakkaus, jota olin aina etsinyt.

Kuitenkin uskossa eteenpäin kasvamiseni on ollut pitkä prosessi. Etäännyin Jumalasta ja sen jälkeen oli vaikeaa saada takaisin läheistä suhdetta Jumalaan, sillä vihollinen koitti eksyttää monilla eri eksytyksillä. Kuitenkin Jumalan armosta Hän veti takaisin lähelleen.

Minä en omin voimin voinut päästä takaisin Jumalan lähelle. Tarvitsin siihen Jeesusta, kuten olin tarvinnut ennen pelastumistani. Tarvitsin Hänen apuaan. Vaikka olikin vaikeaa kasvaa uskossa eteenpäin, niin kuitenkin Jumala sanoi, että löydän Hänet, kun etsin Häntä kaikesta sydämestäni. Halusin tehdä niin ja Hän auttoi minua.

On surullista nähdä, miten monet uskovat ovat paatuneet ja eksyneet pois totuudesta, monet juurikin esimerkiksi ylpeyden tähden. Monet ovat katkeroituneet ja lakanneet pitämästä yhteyttä muihin uskoviin sen vuoksi, että ovat ajatelleet olevansa parempia tai tietävänsä paremmin kuin toiset. Tätä kuitenkin esiintyy paljon myös seurakunnan sisällä, että uskovaiset ovat ulkokultaisia ja teoillaan tuottavat häpeää Jumalalle, eivätkä tuo Jumalalle kunniaa, vaikka niin luulisivat. Joko sitä ei huomata tai sitten siihen ei uskalleta puuttua. Jumala on rakkaus. Jumalan kunnia tulee ilmi ja Kristus kirkastuu siinä, että rakastamme toinen toisiamme, tuemme ja autamme toisiamme eteenpäin. Raamatussa kehoitetaan, että "kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain" (Gal. 6: 2).

Vaikka kirjoitankin tekstissäni, että emme voi olla hyviä omissa voimin, niin en kuitenkaan tarkoita, että saisimme viettää elämäämme synnissä. Emme kuitenkaan pääse synnistä irti pyrkimällä siitä omin voimin pääsemään irti, vaan tuomalla syntimme Jumalalle. Joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne, saa armon. Raamattu myöskin sanoo, että "vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (Jaak. 4: 7) ja "tunnustakaa toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte, vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 6: 15). Meidän tulee pyrkiä hyvään ja kasvaa eteenpäin Jumalan armossa ja rakkaudessa. Jumala haluaa johdattaa meitä kaikkeen totuuteen.

Uudestisyntyminen

Jumala laski sydämelleni tämän tärkeän aiheen. Tästä ei nimittäin puhuta kaikissa "kristillisissä" piireissä. Opiskelin yhden vuoden luterilaisessa Raamattuopistossa, enkä muista, että olisin kuullut puhuttavan aiheesta siellä.

On totta, että ihmisen uskoontulo on Jumalan valinta, ei ihmisen oma teko. Kuitenkin on ihmisen kaduttava syntejään, sekä tehtävä parannus ja oma henkilökohtainen ratkaisu Herran puoleen.

Esimerkiksi luterilaiset, lestadiolaiset, katolilaiset ja ortodoksit uskovat siihen, että kun pieni vauva kastetaan, eli tämän päähän valellaan vettä, niin tämä saa lahjaksi uskon. Mutta mitä se tarkoittaa kun ihminen todella saa lahjaksi uskon?

Jeesus sanoi, että ei voi päästä taivasten valtakuntaan, ellei synny uudesti, ylhäältä (Joh. 3: 3, 7). Kun ihminen uudestisyntyy, niin hänen olemuksensa ja persoonansa muuttuu, ja hän saa sisimpäänsä uuden hengen, joka muuttaa ihmisen ja jossa hän myös saa voiman tulla Jumalan lapseksi. Tämä Henki todistaa ihmiselle, että hän on Jumalan lapsi (Room. 8: 16). Uudestisyntymisessä Jumala antaa ihmiselle lahjaksi uskon, ja Raamattu myös sanoo: "Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut" ja, "sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan (Room. 10: 9 - 10).

Tarkoitukseni ei ole lytätä ketään, koitan vain tuoda esille sen, mitä Raamattu sanoo. Raamatussa ei ole esimerkkiä siitä, että pieni vauva olisi kastettu valelemalla tämän päähän vettä. Tähän pätee myös sana: "Ei yli sen, mikä on kirjoitettu" (1 Kor. 4: 6). Jeesus itse antoi meille esimerkin, ja otti upotuskasteen siinä iässä, kun kykeni ymmärtämään sen merkityksen. Monet puhuvat erikseen lapsi -ja aikuiskasteesta. Minä en tykkää käyttää noita sanoja, vaan käytän sanaa "upotuskaste" (babizoo), kuten se myös alkuseurakunnan aikaan oli. Raamatussa puhutaan myös "kasteen haudasta", eli kaste tuli ottaa upottamalla, joka kuvasi tätä "vanhan ihmisen" hautaamista pois kasteessa. Se tuli ottaa uudestisyntymän merkiksi, eli uskoontulon sinetöimiseksi.

Eli, koska suun tunnustuksella pelastutaan, ja sydämen usko tekee vanhurskaaksi, täytyy ihmisen itse ymmärtää mistä on kyse, ennen kuin voi ottaa kasteen. Jotkut sanovat, että "lapsikaste" on oikein, koska se on Jumalan teko. Kyse on kuitenkin siitä, että uskotaan, että voidaan kastaa ihminen ilman omaa suostumusta. Tämä ei ole Raamatullista, sillä vaikka valinta on Jumalan, niin ratkaisu on silti jokaisen henkilökohtainen, eikä sitä voi toinen ihminen päättää toisen puolesta. Silloin kun ihminen anoo Jumalalta syntejään anteeksi ja tunnustaa Hänet Herrakseen, ja uskoo sydämessään, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin hän saa lahjaksi uskon, eli uudestisyntyy. Kaste upottamalla tulee ottaa sen sinetiksi, ja siinä myös saa Raamatun mukaan Pyhän Hengen lahjan (Apt. 2: 38). Jos sylivauvan kaste lahjoittaisi uskon, niin mistä johtuu, että suuri osa tällaisen kasteen saaneista ei tule koskaan olemaan uskossa?

Syy, miksi aloin puhumaan kasteesta, on, että se liittyy tähän aiheeseen. Koska opetetaan, että vauvana saatu kaste automaattisesti pelastaa, niin ihminen saatetaan jättää vaille omaa ratkaisua, mikä on ehdoton uskoontulon, eli uudestisyntymän kannalta. Moni voi tuudittautua siihen, että kun on kerran vauvana kastettu, niin on pelastunut, vaikka ei olisi uudestisyntynyt ylhäältä. Moni itseään kristityksi kutsuva voi olla täysin maailman teillä tai luottaa omavanhurskauteensa ollessaan vielä pelastumaton, jos on vain uskonnollinen, eikä elävässä uskossa Jeesukseen. On niitäkin ihmisiä, jotka ovat elävässä uskossa huolimatta siitä, että ovat vauvakasteen kannalla, kiitos siitä Jumalalle. Silti on huoli niistä ihmisistä, jotka eivät ole uudestisyntyneitä, vaikka niin luulevat.

Minä itse en ole koskaan esimerkiksi kuulunut kirkkoon, enkä siis saanut vauvakastetta, mutta olen kuitenkin koko ikäni uskonut Jumalan olevan olemassa. Koko elämäni lähestulkoon oli yhtä alamäkeä, kunnes tulin uskoon 16 -vuotiaana. Sitä ennen aloin ajattelemaan, että kaipa olen uskossa, kun uskon Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon, vaikka mitään parannusta ja ratkaisua en ollut vielä tehnyt. Itseasiassa tulin uskoon vasta omassa kastetilaisuudessani, kun Jumala näytti, että asian kanssa on oltava tosissaan. Tunnustin suullani uskovani ja sydämessäni todella uskoin, niin minut kastettiin ja elämäni muuttui, sillä sain Pyhän Hengen lahjan.

Koska ihmisen uskoontulo on siis Jumalan teko ja valinta, niin Pyhä Henki saa aikaan sen, että ihminen uudestisyntyy, eli tulee uskoon. Vaikka olisi ollut koko ikänsä vauvakasteen kannattaja, niin voi silti olla uudestisyntynyt, mutta  aina näin ei ole. Itse asiassa todella suuri osa kirkkoon kuuluvista on vielä uskosta osattomia. He saattavat luottaa omavanhurskauteensa, tai sitten heitä ei kiinnosta usko lainkaan.

On selvää, ettei kaste itsessään pelasta, sillä sanoohan Raamattu, että "minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen"(Hebr. 10: 38). Tietenkin jos ihminen katuu, tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen, voi hän palata Jumalan luo.

Raamattu sanoo, että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, joten se ei itsessään tee ketään uskovaksi, että sanoo suullaan olevansa uskossa. Sydämen pitää olla uskossa mukana, sillä usko näkyy teoista, kuten Raamattu sanoo, että "usko ilman tekoja on kuollut" (Jaak. 2: 26).

Todellinen sydämen usko näkyy siis ihmisen teoista ja asenteista, sillä usko vaikuttaa ja saa aikaan ihmisessä hyviä tekoja. Jos asenteet ja ajatukset eivät poikkea juurikaan maailman menosta, niin silloin ei hyödytä sanoa olevansa uskossa, koska usko väistämättä vaikuttaa ihmisen ajattelumaailmaan niin, ettei halua mukautua maailman menoon.

Uudestisyntyminenkään ei välttämättä takaa sitä, että olisi aina uskossa. Raamattu sanoo, että valitutkin voivat eksyä. Uudestisyntymän kautta alkaa kasvaminen uskossa eteenpäin, eli pyhittäytyminen. Raamattu neuvoo meitä kilvoittelemaan, joten uskossa eteenpäin pääsy "vauvavaiheesta aikuisuuteen", eli täyden iän määrään, on äärimmäisen tärkeää, kuinka nopeasti se sitten itse kullakin käykään.

Jos ihminen on epävarma siitä, onko uskossa vaiko ei, eli ei omista pelastuvarmuutta, niin silloin voi etsiä Jumalaa. Raamattu sanoo: "Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan, sillä jokainen anova saa ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan" (Matt. 7: 7 - 8). Etsi Jumalaa kaikesta sydämestäsi, niin löydät Hänet. Kuten eräänä päivänä netissä surffaillessani bongasin hyvän jonkun kirjoittaman tekstin: "Uskonto ei voi korvata uudestisyntymistä ylhäältä".

Kiitollisuus ja epäusko

Tätä aihetta pohtiessani oli vaikea tietää, mistä aloittaa. Kuitenkin luotin, että Jumala antaa minulle sanat, kuten Hän on aiemminkin tehnyt.

Mitä on kiitollisuus ja miten sellaisen asenteen voi saavuttaa? Se ei aina välttämättä ole kovin helppoa, varsinkin jos olosuhteet elämässä eivät ole niin kovin mieluisia. Kuinka voi olla kiitollisella mielellä keskellä myrskyjä? Siinä on haaste, mutta toivon, että otat sen vastaan, mikäli et ole vielä löytänyt sitä elämääsi.

Tessalonikalaiskirjeessä sanotaan: "kiittäkää joka tilassa" (1 Tess. 5: 18). Tämä ei siis tarkoita, että kiitetään ainoastaan silloin, kun hyviä asioita tapahtuu, vaan että ollaan kiitollisia niistä ikävistäkin asioista, joita Jumala sallii. Raamatussa sanotaan, että kaikki käy niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (Room. 8: 28). Ei siis ainoastaan mieluisat asiat, vaan nekin, jotka eivät ole meille niin kovin helppoja. Salliessaan meille ikäviäkin asioita, Jumala kyllä tietää mitä tekee. 

On tärkeää ymmärtää, että Jumala on meidän kanssamme olosuhteista riippumatta. Kun ymmärrämme ja sisäistämme tämän, voimme saada rauhan keskellä myrskyjäkin. Liian helposti ikävien asioiden keskellä alamme katsomaan olosuhteisiin sen sijaan, että kiinnittäisimme katseemme Kristukseen. Jumala on luvannut, ettei salli meille käydä mitään yli meidän omien voimiemme (1 Kor. 10: 13).

Mietitäänpä sitä, kun Jeesus käveli vetten päällä. Veneessä olevat opetuslapset säikähtivät luullen Jeesusta aaveeksi. Tämä kuitenkin rauhoitteli heitä ja pian Jeesus kutsui Pietarin astumaan ulos veneestä ja kävelemään luokseen. Pietari ojentautui uskon varaan ja alkoi kävelemään vettä pitkin. Kuitenkin hän rupesi vajoamaan, kun kiinnitti katseensa siihen, kuinka voimakkaasti tuuli ja kuinka kova myrsky oli. Jeesus tuli ja tarttui häneen sekä sanoi: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" (Matt. 14: 25 - 31).

Kiitollisuus on siis sidoksissa uskoomme. Joko luotamme, että Jumalalla on kaikki hallussa, tai sitten katsomme olosuhteisiimme ja alamme valittamaan, kuinka kaikki on niin kamalaa. Myös minulle on käynyt näin. Mutta koettelemusten keskellä kasvaa myös luottamus Jumalaan. Kun opimme luottamaan siihen, ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta, ja että Hän pitää meistä huolen tilanteessa kuin tilanteessa, niin vasta silloin voimme saada rauhan. Tämän rauhan kautta voimme myöskin iloita ja olla kiitollisia. Ilman rauhaa ei ole kiitollisuutta, eikä ilman kiitollisuutta ole rauhaa. Sananlaskuissa sanotaan, että hyvä mieli on kuin alituiset pidot (Snl. 15: 15).

Olosuhteisiin katsominen, uskossa Jumalan lupauksiin nojautumisen sijaan, on siis epäuskoa. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaa, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11: 1). Jos olen epäuskoinen, voin sanoa: "Minä uskon, auta minua epäuskossani". Se on rukous, johon Jumala mielellään vastaa. Kun löydämme todellisen rauhan, kiitollisuuden ja ilon elämäämme, niin silloin sitä on vaikea viedä pois, vaikka olosuhteet olisivat mitkä. Luottamus Jumalaan on kaiken A ja O, ja Hän on luvannut pitää meistä huolen, kun turvaamme Häneen. Vaikka joskus tunteemme olisivat ristiriidassa uskomme kanssa, niin meille on annettu Raamattu lohdutukseksi, ja voimme luottaa siihen, että Jumalan lupaukset Hänen Sanassaan ovat totta silloinkin, kun tunteemme väittävät muuta. 

Hebr. 12: 3

"Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne."

Miten Pyhä Henki toimii? (Varoitus väärästä hurmoksesta)

Otan esille tämän aiheen, koska tiedän monien olevan tietämättömiä ja eksyksissä tässä kohden, mukaan lukien minä itse aikoinani.


Suomeen on tullut muotiin tämä ns. Torontoilmiö, kokouksissa saatetaan kieriskellä pitkin lattioita, huutonauraa hysteerisesti, sekä päästellä eläinääniä. Myöskin on näitä kultapöly -ilmiöitä sun muita sellaisia.


Ihmiset usein perustelevat näiden olevan Raamatullisia siksi, ettei Jumalaa voi "pistää laatikkoon", ja määritellä miten Hän toimii. Väitetään, että nämä ilmiöt ovat Raamatullisia, koska niitä ei erikseen kielletä Raamatussa. Ihmisiä myös uhkaillaan sillä, etteivät saisi koetella näitä, koska siitä aiheutuisi jotain pahaa. Raamattu kuitenkin neuvoo meitä koettelemaan kaiken ja pitämään sen, mikä on hyvää.



1 Tess. 5: 21

"Mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;"


Niissä kokouksissa, joissa on tämän kaltaisia ilmiöitä, vallitsee myös epäjärjestys. Raamattu sanoo Jumalan olevan rauhan, eikä epäjärjestyksen Jumala. Apostoli Paavali neuvoo kirjeissään, millaista järjestyksen seurakunnan kokouksissa tulisi olla. Silloin kun Pyhä Henki toimii, niin silloin kokouksissa on myös järjestys, eikä sellaista epäjärjestystä, mitä näissä kokouksissa ilmenee.


1 Kor. 14: 33

"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,"


Jos halutaan tietää ero siinä, mikä on Raamatullista ja mikä taas ei, meidän pitää olla juurtuneita Jumalan Sanaan kiinni. Se on äärimmäisen tärkeää, sillä eksytyksiä ja eksyttäjiä, eli vääriä profeettoja on todella paljon. Meidän pitää osata erottaa se, mikä on tervettä oppia ja mikä taas ei. Jeesus varoitti, että "ettekö siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?"


Mark. 12: 24

"Jeesus sanoi heille: "Ettekö siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?"


Jos haluamme tietää, mikä on tervettä oppia ja mikä ei, meidän tulee oppia ymmärtämään, miten Pyhä Henki toimii. Mikä on Pyhän Hengen tehtävä? Raamatun mukaan Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa meille Jeesusta Kristusta. Hengen hedelmiä ovat ilo, rauha, ystävällisyys, itsensä hillitseminen jne. Jumala siis haluaa muuttaa meitä kohti Kristuksen, Hänen Poikansa kuvan kaltaisuutta. Pyhä Henki siis muuttaa, murtaa ja uudistaa meidän sydämiämme. Jumalan Henki auttaa meitä tekemään parannusta niillä osa-alueilla, joissa olemme vielä keskeneräisiä.


Gal. 5: 22

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen."



Olen ollut kokouksissa, joissa ihmiset ovat sätkineet, päästäneet eläinääniä ja huutonauraneet ym, itsekin lähdin siihen mukaan. Monet näissä kokouksissa teeskentelevät ja vaikka eivät teeskentelisi, niin lähtevät muuttumattomina pois. Minä aloin muuttumaan ylpeäksi, itserakkaaksi ja riidanhaluiseksi näissä piireissä ollessani ja kuten myös hyvin moni muukin oli.



Tämä ei kirkastanut Kristusta lainkaan. Omaksuin monien muiden tapaan "minä tiedän paremmin" asenteen, ja väitin kaikkia uskonnollisiksi, jotka olivat eri mieltä. Todellisuudessa olin itse se, joka oli uskonnollinen, sillä suullani kyllä kunnioitin Jumalaa, mutta aloin eksymään kauas Hänestä. Uskonnollisuus on sitä, että sydämessään ei kunnioita Jumalaa, vaikka suullansa niin väittäisi. Jos ihminen siis haluaa etsiä totuutta näissä asioissa, niin hän ei suinkaan ole uskonnollinen, vaan päinvastoin, siihen Jumala mielistyy.



Pyhä Henki siis kirkastaa meille Jeesusta ja Jeesus kirkastaa meille Isää Jumalaa. Millainen oli Jeesus? Jeesus oli Jumala itse, lihaksi tullut, ja Raamattu kertoo Jumalan olevan rakkaus. Jeesus ei haastanut riitaa, ei ollut ylpeä. Hän ei kierinyt lattioilla, päästellyt eläinääniä tai muutakaan sellaista, sillä se ei olisi tuonut kunniaa Jumalalle. Hän rakasti henkilöön katsomatta. Hän teki kaiken rakkaudesta ja rakkaudessa, meni niin pitkälle, että kuoli meidän omien pahojen tekojemme ja syntiemme vuoksi. Hän tuli näyttämään ja opettamaan meille, mitä on rakastaa.


Jumala ei kirkastu siinä, että joutuu vääränlaiseen hurmostilaan, vaan siinä, että ihminen oppii rakastamaan muita sekä kuolemaan itselleen. Pyhä Henki on herkkä, ja mitä lähemmäs pääsemme Jumalaa, sitä herkemmiksi muutumme ja opimme koettelemaan, tutkimaan itseämme ja olemaan aralla tunnolla Jumalan edessä. Se ei tuo mitään kunniaa Jumalalle, että joudutaan vääränlaiseen hurmostilaan, vaan se halventaa kuvaa Jumalasta.


Kun opimme tuntemaan Jumalaa paremmin, niin myös opimme erottamaan, mikä on Hänestä ja mikä ei. Kirjoitan aiheesta, koska olin itse kyseisissä piireissä mukana, kunnes Jumala näytti, että kyse on vakavasta eksytyksestä. Jos ihminen lähtee mukaan tähän eksytykseen, hän alkaa pelkäämään niitä, jotka siitä yrittävät varoittaa ja karttamaan heitä, luullen heidän olevan eksyksissä, vaikka asia olisi päinvastoin. Raamattu juuri varoittaa siitä, että ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettette pöyhkeillen asettuisi minkä mikin puolelle toista vastaan.


1 Kor. 4: 6

"..."Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan."


Nämä kultapölyilmiöt ja muut senkaltaiset eivät myöskään kirkasta Kristusta. Niitä yritetään perustella Raamatullisiksi sillä, että esimerkiksi Vanhan Liiton aikana Jumala myös teki ihmeitä. Kun tutkii asiaa, niin huomaa, että näille ihmeille oli aina jokin syy. Vaikka sitä ei suoraan Raamatussa sanota, niin uskon, että Jumala halusi näyttää heille konkreettisimmilla esimerkeillä, kuten näiden ihmeiden kautta, pitävänsä heistä huolta, sillä heillä ei ollut Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa samalla tavalla kuin Uuden Liiton uskovilla. Hän ei koskaan tehnyt näitä ihmeitä huvikseen. Hyvä on myös muistaa, että Jeesus sanoi, ettei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, vaan se on sisäisesti meissä.


Luuk. 7: 20 - 21

"Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."


Nämä kultapölyilmiöt ja muut senkaltaiset, eläinäänet jne, ovat okkultiikkaa ja riivaajien toimintaa. Jos olet niissä mukana, niin Jumala haluaa että eroat kyseisistä piireistä ja teet parannuksen. Jos et tiedä mitä ajatella, niin pyydä Jumalaa näyttämään totuus, ja Hän varmasti tulee näyttämään sen.


Ihminen voi kyllä joutua hurmoksiin, kun Jumalan rakkaus koskettaa, mutta ei sellaiseen tilaan, jossa hän ei pystyisi ollenkaan kontrolloimaan itseään. Minä kyllä itkin ja nauroin kun koin ensimmäistä kertaa Jumalan rakkauden, mutta siinä ei ollut mitään samaa kuin "näissä huutonaurukohtauksissa". Silloin kun ihminen joutuu hurmoksiin Jumalan Hengen vaikutuksesta, se myös näkyy siinä, että hän alkaa rakastamaan niitä ihmisiä, joita hänen ympärillään on, eikä halveksimaan. Kuten Jeesus sanoi, niin hedelmistään puu tunnetaan.



Matt. 7: 15 - 16

"Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?"

Mitä on herätys?

Monesti uskovien keskuudessa kuullaan puhuttavan paljon herätyksestä. Toivotaan että tulisi herätys ja saatetaan rukoilla sitä kovasti, vaikkei täysin ymmärrettäisi, mitä se tarkoittaa. Mitä on herätys, mitä se todella merkitsee?

Ensin on ymmärrettävä, mistä herätys lähtee. Kuullaan puhuttavan, että herätys on sitä, että paljon ihmisiä tulee uskoon. Se kyllä kuuluu herätykseen, mutta jotain täytyy ensin tapahtua, jotta näin voisi käydä.

Meidän tulee kieltää itsemme ja antautua täysin Jumalan käyttöön. Meidän tulee murtua ja astua ulos omalta mukavuusalueeltamme. Meidän tulee kuolla itsellemme, niin ettemme eläisi enää me, vaan Jeesus Kristus eläisi meissä.

Kuinka kauttamme voi tulla ihmisiä uskoon, ja kuinka uskosta osattomat voisivat nähdä meissä Jumalan rakkauden, ellemme toimi Jumalan Hengessä, vaan omassa lihassamme? Olisimmeko edes täysin valmiita siihen, jos suuria määriä ihmisiä tulee kerralla uskoon, jollemme ole täysin antautuneet? Kaikki ohjeet jumalisuuden harjoittamiseen ja sen mukaiseen elämään löydämme Raamatusta, Jumalan Sanasta, siltä sieltä saamme vastaukset kaikkeen.

Ensirakkaus

Muistan millaista oli, kun sain kokea ensimmäistä kertaa rakastuvani Jeesukseen täysillä. Olin niin täynnä riemua, iloa, rakkautta ja rauhaa, että en kyennyt muuta kuin itkemään ja nauramaan onnesta. Sain kunnolla ymmärtää, kuinka todellinen Jumala on. Valitettavasti nuorena uskovana uskoni sai myös horjumaan helposti. En tuntenut vielä siinä vaiheessa Jumalan Sanaa kunnolla, joten eksyin uskomaan, että olen tehnyt jotain anteeksiantamatonta.

Suruni oli mittaamaton. Luulin ja pelkäsin, että olen lopullisesti menettänyt elämästäni sen, joka oli osoittanut minua kohtaan sellaista rakkautta, jota kukaan muu ei olisi kyennyt osoittamaan. Minä ikävöin ja kaipasin Häntä.

Jumala kuuli tuskani ja tunsi kaipuuni. Pari vuotta maailman teillä ollessani Hän alkoi uudistamaan uskoani. Muistan kuinka kuulin sydämessäni lempeän äänen joka sanoi: "Etsi minua kaikesta sydämestäsi, niin sinä löydät minut". Halusin seurata tuota ääntä ja noudattaa sen kehotusta.

Se oli kuitenkin pitkä prosessi. Vieläkään en ymmärtänyt kunnolla Jumalan Sanaa, enkä ollut siihen niin juurtunut, joten sain toistamiseen kokea täydellisen etääntymisen Jumalasta, kunnes puolisentoista vuotta sitten tein kunnolla taas parannuksen.

Paljon sain sen jälkeen kamppailla monien eri asioiden kanssa. Milloin milloinkin elämääni meinasi tulla ylpeyttä, katkeruutta, tai muuta sellaista, joka koitti saada uskoani sammumaan. Oli lankeamuksia ja muita töpeksimisiä, mutta Jumala piti minusta kuitenkin kiinni, vaikka itse olin vähällä luovuttaa. Eräs kohta Raamatusta puhui minulle hyvin paljon. Halusin ja kaipasin samaa intoa, janoa ja paloa elämääni, kuin mitä uskoni alkuaikoina.

Ilm. 2: 2 - 5

"Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;
ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.
Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta."


Tämä on erittäin vakava Raamatun Sananpaikka. Minun ei tullut katsoa, mihin olin langennut, vaan siihen, mistä olin langennut. Olin unohtanut ensimmäisen rakkauteni. Vaikka sen saaminen takaisin oli vaatinut monia uhrauksia ja maksanut paljon, niin se oli sen arvoista ja äärimmäisen tärkeää. Kun viimein löysin sen jälleen, niin en halunnut enää minkään tulevan siihen väliin. Se rakkaus, jolla Jumala minua rakastaa, on täydellistä. Vähintä mitä voin tehdä, on koittaa rakastaa Häntä takaisin.

Hebr. 6: 11 - 12

"Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on."

Evoluutioteoria vs. Luominen

Nykyään esikouluissa ja eri oppilaitoksissa opetetaan evoluutioteoriaa faktana sekä todistettuna tosiasiana. Lapsia ja ihmisiä aivopestään siihen, että kaikki olisi vain sattumaa. Kuitenkaan evoluutioteoriaa ei ole pystytty todistamaan olevan tosiasia, sekin on puhtaasti uskon varassa oleva asia ja aivan nimensä veroinen, sillä se on vain teoria, ei mikään todistettu tosiasia.

Evoluutioteoria siis yrittää kertoa meille, että kaikki olisi vain sattumaa. Se yrittää kumota Jumalan olemassaolon ja vastauksen siihen kysymykseen, että: "miksi olemme täällä?". Jumalan Sana, Raamattu kertoo meille, että Hän on luonut taivaan ja maan.

1 Moos. 1: 1

"Alussa loi Jumala taivaan ja maan."


Monet väittävät, että koska on tutkittu juttu, että ihmisillä on taipumus kehittää ja luoda eri uskontoja yms, niin siksi sen täytyy olla niin, että ihminen loi Jumalan, eikä Jumala ihmistä, ja näin ollen evoluutioteorian täytyisi olla totta. Tämä ei kuitenkaan kumoa Jumalan olemassaoloa, vaan se vahvistaa sen, että Jumala on todellinen, sillä vastaus tähän löytyy myös Raamatusta, Jumalan Sanasta.

Saarn. 3: 11

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua."


Raamattu kertoo, että Jumala asetti ihmisen sisimpään kaipaukseen saada löytää totuus. Siksi ihminen niin kovasti tahtoo etsiä vastausta ja syytä siihen, miten ja miksi hän on päätynyt tänne, eli syytä omaan olemassaoloonsa. Vastaus kysymykseen miksi johtaa siihen, että siksi, koska Jumala on. Jumala ei ole vain uskonto, vaan elävä persoona, joka rakastaa meitä ja välittää meistä. Hän meni rakkaudessaan niin pitkälle, että kuoli meidän edestämme, vaikka me olimme syntisiä ja rikkoneet Häntä vastaan.

Ainoastaan Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä on syntien anteeksiantamus, sillä Hän otti kantaakseen syntimme ja kärsi puolestamme sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Sen vuoksi Hän kertoi olevansa tie ja totuus ja elämä, ja ettei kukaan tule Isän (Jumalan) tykö kuin ainoastaan Hänen kauttansa. Jos kysyt, mistä voi tietää, mikä on totuus, niin vastaan: etsi sitä, niin löydät sen. Se myös luvataan Jumalan Sanassa, Raamatussa.

Joh. 14: 6

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

Matt. 7: 7 - 8

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."


Koska evoluutioteoria väittää meille, ettei ole olemassa Jumalaa, ja että kaikki on vain sattumaa, yrittää se estää meitä löytämästä tietä pelastukseen ja syntien anteeksiantamukseen, jota jokainen tarvitsee. Kyseessä on vakava eksytys, siksi haluan kertoa, mikä on totuus. Raamatussa kerrotaan, että kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Room. 3: 23

"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla"


Minä uskallan sanoa, että mitään sellaista kuin sattuma ei ole olemassa. Jumala valmisti meille pelastuksen Golgatalla keskimmäisen ristin ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos et vielä ole uskossa, niin ota Hänet vastaan elämääsi ja usko Häneen vapahtajanasi, niin sinä pelastut!

Joh. 3: 16

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Muita linkkejä:

http://www.kotipetripaavola.com/evoluutioteoria.html

http://www.kotipetripaavola.com/tiedemiestenlausuntoja.html

Keskinäinen rakkaus ja yhteys uskovien kesken

Jonkin aikaa sitten Jumala antoi minulle sanan siitä, että Hän tulee palauttamaan kristittyjä apostoliseen alkuseurakuntamalliin siinä mielessä, että keskinäinen rakkaus sekä yhteys uskovien kesken kasvaa ja vahvistuu, ja tämän kautta myös herätys vahvistuu ja kasvaa. Nämä ovat jo voimistuneet, ja ne yhä tulevat voimistumaan pian.

Uskon, että Jeesuksen rukous oli avain tähän asiaan. Tarvitsemme toinen toisemme tukea ja rohkaisua. Jeesus rukoili, että uskovat olisivat yhtä, jotta maailma näkisi meidän olevan yhtä ja ymmärtäisivät, että Isä ja Poika ovat yhtä ja Isä rakastaa sitä kenelle on Pojan ilmoittanut.

Mutta tämä ei ole itsestäänselvyys. Meidän tulee rakastaa toisiamme itsensä kieltävällä rakkaudella, jotta näin voisi tapahtua. Meidän tulee murtua, tehdä parannusta ja etsiä Jumalan valtakuntaa kaikessa. Meidän tulee keskittää katseemme itsemme sijasta Jeesuksen ristiin ja sitä kautta toisiin. Jos tuijotamme omaa napaamme, niin juoksemme väärään suuntaan.

Jaak. 2: 8

"Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;"

Gal. 5: 14

"Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

2 Piet. 1: 5 - 8

"niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa."

Epäjärjestys seurakunnassa

Paavali neuvoo kirjeissään, millaisen järjestyksen tulisi olla seurakunnassa. Jumala on rauhan, eikä epäjärjestyksen Jumala. Nykyään monissa eri seurakunnissa vallitsee epäjärjestys. Kokoukset ovat ulkokultaisia ja viihteellisiä. Näin ei saa olla, vaan seurakuntien tulee palata alkuperäiseen ja apostoliseen järjestykseen pitäytyen Sanaan niinkuin se on meille ilmoitettu.

Toivo - Sielumme ankkuri

On hetkiä, kun ahdistaa. On hetkiä, kun näyttää siltä, ettei ole ulospääsyä. Kuitenkin Raamattu sanoo, että kaikki on mahdollista sille, joka uskoo, aivan kaikki. Asioista löytyy siis ulospääsy, vaikka näyttäisi toivottomalta.

Jumalani on toivon Jumala. Hän tuo rauhan eikä jätä pulaan. Toivo on ikäänkuin sielun ankkuri, joka ulottuu esiripun tuolle puolen. Toivo ei saata häpeään.

Room. 5: 5

"mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."

Elämä tässä ajassa

Jeesus sanoi, että joka ei vihaa elämäänsä tässä ajassa, ei voi olla Hänelle sovelias. Missä meidän aarteemme ovat? Onko katseemme kiinni siihen, mitä on alhaalla maan päällä, vai siihen, mikä tulee ylhäältä? Raamattu sanoo, että siellä missä on meidän aarteemme, siellä on myös meidän sydämemme.

Matt. 6. 21

"Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi."

Kutsu suruasi rakkaudeksi

Kun katson menneisiin vuosiin, niihin hetkiin, jolloin jouduin elämään erossa Jumalasta, niin huomaan, ettei mikään silloin elämässäni ollut aitoa. Se oli tyhjää, saatoin tehdä mitä tahansa tehdäkseni itseni onnelliseksi kuitenkaan onnea löytämättä. Yksi asia kuitenkin oli, nimittäin suru. Suru siitä, että asiat näyttivät aina epäonnistuvan ja menevän väärinpäin. Kerran näin erään kirjan kannessa tekstin: "Kutsu suruasi rakkaudeksi"

Tämä suru oli aitoa ja syvää. Minä uskon, että se oli Jumalan surua minun puolestani. Jumala oli siinä vierellä koko ajan ja tunsi ne haavat joita minuun oli lyöty. Hän kutsui: Lähde seuraamaan minua.

Kun viimein vastasin eräänä päivänä tuohon kutsuun, uskoin sydämessäni, että Jumala on Pojan kuolleista herättänyt ja suullani tunnustin Jeesuksen Herraksi, niin elämäni muuttui. Jumala osti minut omaksensa ja lunasti perheeseensä, minä vapauduin. Jeesus olikin ollut siinä vierellä aina.

Psl. 34: 19

"Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli."

Tämän kansan sydän

Jonkin aikaa sitten näin unen. Unessa olin luterilaisen kirkon messussa. Olin hyvin hämmentynyt, katsoin ikäänkuin sivusta, kuinka ihmiset nauroivat iloisesti ja hilpeänä, heitä hypytettiin penkeissään edestakaisin ja he lauloivat virsejä. Itse en ollut läsnä, vaikka paikalla olinkin. Tuntui, että jotain tärkeää puuttuu. Kuulin ikäänkuin kehoituksen: "Mene sanomaan, tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä ovat kaukana minusta." Sanatarkkaan en muista mitä sanottiin, mutta koin, että minua siihen kehoitettiin. Herättyäni uskoin Jumalan puhuvan minulle, en vain tiennyt, kuinka tuoda asia esille. Rukoilin Jumalalta viisautta asiaan ja uskon, että Hän on antanut rohkeuden vihdoin puhua asiasta.

Tuota tapahtuu muissakin, kuin luterilaisen kirkon piireissä. Ulkokultaisuutta on kaikkialla, ja hyvin harvaan jäävät ne, joilla on vilpitön asenne Jumalan edessä. Jeesus varoitti meitä ulkokultaisuudesta. Hän käski meitä kavahtamaan fariseusten hapatusta.

Matt. 23: 27 

"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia; ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!"

Matt. 16: 6

"Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."



Me emme voi tulla Jumalan eteen väärällä asenteella. Me emme voi palvella Jumalaa ylpeällä ja katkeralla sydämellä. Me emme voi valehdella Jumalalle. Meidän tulee nöyrtyä ja etsiä Jumalaa kaikesta sydämestämme. Meidän tulee tavoitella rakkautta, pitäytyä Jumalan Sanaan ja muistaa, kuten alkuseurakunnan aikaan, että keskinäinen nöyryys, kunnioitus ja rakkaus on tärkeintä. Meidän tulee kääntyä Jumalan tykö kaikesta sydämestämme, niin saamme armon. Joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne, saa armon, mutta joka rikkomuksen salaa, joutuu turmioon. Jos sanomme, ettei meissä ole syntiä, niin eksytämme itsemme, emmekä tee totuutta.

Muistan kuinka teinivuosina ollessani eräässä nuortenillassa kerrottiin näystä, jonka eräs nainen oli saanut. Hän oli saanut näyn siitä, kun Jeesuksen paluu koitti, kaikki seurakuntalaiset eivät päässeet mukaan, sillä ovet suljettiin. Voi meitä, jos emme pitäydy Jumalan Sanaan sellaisena, kuin se on meille ilmoitettu!

Jes. 29: 13 - 14

"Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, koska heidän Jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa."

Matt. 24: 35

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa."

Rakkauden laki

Hebr. 8: 10

"Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."

Raamattu kertoo meille, että Jumala on tehnyt kanssamme uuden liiton, sillä hän on pannut lakinsa meidän sydämiimme ja mieleemme. Lakia ei siis ole kumottu. Jeesus sanoi, ettei Hän tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään lain. Laki on täytetty yhdessä käskysanassa, siinä, että tulee rakastaa lähimmäistä kuin itseään. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, sentähden rakkaus on lain täyttämys.

Room. 3: 31

"Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain."

Jumalan hyvyys vetää parannukseen

Jumala on hyvä! Hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa! Jos olemme uskottomia, pysyy Hän kuitenkin meille uskollisena, sillä itseään kieltää Hän ei saata. Jos teemme syntiä, puhuu omatunto meille siitä. Jumala on voimallinen nostamaan peitteen sydämestämme ja kuolleistakin herättämään. Hän vetää meitä hyvyydessänsä parannukseen.

2 Tim. 2: 13

"jos me olemme uskottomat, pysyy hän kuitenkin uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata."

Rukouksen voima

Eräs ystäväni oli nähnyt unen, jossa hänelle sanottiin: "Jos tietäisit rukouksessa olevan voiman, et tekisi mitään muuta, kuin rukoilisit." Tämä teki minuun vaikutuksen. Raamattu tuskin turhaan kehoittaa meitä uskovia rukoilemaan lakkaamatta. Kyseessä on vakava asia, sillä rukouksessa on suurempi voima, kuin itse voimme ymmärtää. Jumala on luvannut johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen.

Jaak. 5: 16

"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras."

1 Tess. 5: 17

"Rukoilkaa lakkaamatta."

Varoitus "Toronto" eksytyksestä

Jumala on minulle antanut vahvasti sydämelleni tämän aiheen, kyseessä on Torontoherätys, jota suositaan vahvasti menestysteologisissa piireissä. Uskovat juoksevat ihmeiden perässä, jotka ovat kaukana Jumalasta, ja unohtavat, ettei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, vaan se on sisäisesti meissä.

Jumalan tulee muuttaa sydämiämme, murtaa meistä oma itsekkyytemme pois. Vaikka näissä ympyröissä on paljon ihan aidosti vilpittömiä uskovia, niin kuitenkin useat ylpistyvät ja kokevat oikeudekseen ansaita eri asioita, pitäisi ansaita maallisia siunauksia ja fyysistä terveyttä. Samalla kun nämä uskovat tuomitsevat näitä piirejä vältteleviä uskonnollisiksi, he itse yrittävät suorittaa ja ansaita siunauksia sekä fyysistä terveyttä ja jos näin ei käy, on huonompi uskova kuin toiset. Keskinäinen nöyryys, kunnioitus ja rakkaus unohtuvat tämän myötä, uskovat ylpistyvät ja kilpailevat toinen toistensa kanssa siitä, kuka on suurin.

Laitan tähän lopuksi myös muita tekstejä ja linkkejä


Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta:

Luuk. 16: 19 - 25

"Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
Ja hän huusi sanoen: "Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja  jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa."


Linkki Petri Paavolan kirjoitukseen ja eräs profetia, joka koskee Torontoherätystä:


Richard Smith syövyttävä happopilvi:

"Torstaiaamuna 29.09.1994 juuri, kun olin aikeissa ryhtyä erinäisiin
tutkimustöihin, sain epätavallisen selkeän ja yksityiskohtaisen
näyn. Tätä päivää oli edeltänyt ajanjakso, jolloin olin raskautetuin
mielin vuodattanut sydäntäni rukouksissa seurakunnan tilan tähden
Jeesukselle, taivaalliselle asianajajallemme. Näin suoraan edessäni
suuren, mustan ja sykkivän pilven, joka kantoi mukanaan paljon nokea ja muita saasteita. Sen rikinkatkuinen löyhkä paljasti, että kyseessä ei ollut mikään luonnollinen pilvi vaan juuri senkaltainen syövyttävä `happopilvi', joka syntyy kemiallisen laitoksen tai öljynjalostamon räjähdyksestä. Oman liikevoimansa kuljettamana tämä happopilvi nopeasti suuntasi kulkunsa kohti vedetöntä erämaatasankoa, joka sijaitsi muutaman kallioisen vuoren alapuolella. Tasankoa täytti monenlaiset kansantyypit, joiden ymmärsin edustavan Englannin kristittyä väestönosaa. Useimmat olivat tavanomaista valkoista anglo-saksista väestöä, mutta joukossa oli myös eri etnisten vähemmistöjenkin edustajia. He kuvastivat Englannin siirtolaisväestöä."


Linkki: http://www.kotipetripaavola.com/nakylopunajaneksytyksesta.html#1


David Herzog on eksyttäjä:

http://www.kotipetripaavola.com/davidherzog.html

http://patmos.studio24.fi/media/david_herzog_ja_kirkkauden_invaasio_raamatun_valossa/2644#.U58-t40S1RM.facebook


Oma profetiani, jonka sain viime kesänä:

"Viimeisinä päivinä on oleva valheprofeettoja, jotka oman korvasyyhynsä mukaan haalivat itsellensä kuulijoita. Maailmassa on oleva väkevä eksytys, joka eksyttää, jos mahdollista, valitutkin seuraamasta Jeesusta Kristusta. He saattavat teoillaan luulla kirkastavansa Jumalaa, vaikka heidän sydämensä ovat kaukana Jumalasta. Kuitenkin Jumala vielä kuulee heitä ja armahtaa, jos he tekevät parannuksen.

On olemassa monia ääripäitä, jotka eksyttävät Jumalasta. Yksi niistä on valhe, joka saa ihmiset rakastumaan maallisiin siunauksiin enemmän kuin Jumalaan. Nämä ihmiset juoksevat ihmeiden perässä, jotka eivät ole Jumalasta. Tämä eksytys saa heidät karttamaan sitä, mikä on Raamatullista, ja heidät, jotka haluavat pitäytyä Jumalan Sanaan, he leimaavat uskonnollisiksi. On myös olemassa toinen ääripää, joka saa ihmiset suorituksellisiin siteisiin. Tämä saa ihmiset uskomaan, että he voisivat omilla teoillansa lepyyttää Jumalan. 

Kyseessä on antikristillinen henkivalta, ja se voi saada uskovat eksymään hyvin pahasti. Ainoa asia, mikä voi auttaa, on se, että seurakunnat tekevät parannuksen, kääntyvät täysin Jumalan puoleen, eivätkä jätä pois yhtäkään niistä käskyistä, joita on Raamatussa opetettu. Ne, jotka opettavat Sanaa, ja luulevat olevansa täydellisiä omassa ulkokultaisuudessaan, vaikka samalla heillä olisi malka omassa silmässään, saavat sitä kovemman tuomion, kun väärin Sanaa opettavat.

Tehköön itse kukin parannuksen omantuntonsa, sekä muiden tähden, niin monia, ehkä jopa miljoonia voi tulla löytämään totuuden ja ottamaan kasteen Jeesukseen Kristukseen ja vielä pelastua"


1 Kor. 6: 9 - 10

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat, eikä miehimykset,
eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa."

Jumalan Sana

Ajattelin ottaa esille aiheen, koska on nykyään hyvin yleistä, että Jumalan Sanaa vääristellään, kun ei tunneta kirjoituksia eikä Jumalan voimaa. Ihmiset opettavat Raamattua oman ymmärryksensä pohjalta, vaikka Raamattu varoittaa nojaamasta omaan ymmärrykseen. On paljon kirjaviisaita, jotka tulkitsevat Raamattua oman mukavuudenhalun mukaan. He julistavat Kristusta kateudesta ja epäpuhtaalla mielellä, sellainen olen myös itse ollut, mutta halusin tehdä parannuksen.

Jos haluamme oppia ymmärtämään Jumalan Sanaa, niin meidän tulee olla kuuliaisia ja pitää Jeesuksen antamat käskyt. Kun olemme uskollisia, niin silloin Jumala rakkaudessaan puhuu meille ja avaa Sanaansa. Sillä ei ole uskon kannalta mitään merkitystä, kuinka paljon tiedät, sillä tietomme on vajavaista, tieto paisuttaa, mutta Rakkaus rakentaa. Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Jumalan Sana on sama eilen, tänään ja tulevaisuudessa, se ei ole muuttunut, eikä tule muuttumaan. Jeesus sanoi, ettei Hän tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään lain.

Matt. 5: 19

"Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."

Matt. 5: 18

"Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."

Rakkauden kautta vaikuttava usko

Raamattu kertoo, että usko saa meissä aikaan hyviä tekoja. Jokainen puu tunnetaan hedelmistään. Ei voi hyvä puu tehdä huonoa, eikä huono puu tehdä hyviä hedelmiä. Emme voi mutkitella kahdella eri tiellä ja samalla päästä osallisiksi Jumalan siunauksista. Raamattu sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut. Jumalan rakkaus vaikuttaa meissä uskoa, ja hyvät teot tulevat uskon kautta. Hyvillä teoilla ei ansaita uskoa, sillä se on lahjaa ja armoa. Voimme sanoa helposti tuntevamme Hänet, vaikka emme olisi kuuliaisia. Johanneksen kirjeessä sanotaan, että joka väittää tuntevansa Jumalan, mutta ei pidä Hänen käskyjään, se on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Kun antaudumme kokonaan Jumalalle, niin Hän saa meissä aikaan hyviä hedelmiä, rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa.

1 Joh. 2: 4

"Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä."

Jaak. 2: 26 

"Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."

Luuk. 6: 44

"sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta."

Nainen ja alabasteripullo

Luuk. 7: 37 - 38

"Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta
ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella."


Tämä kertomus on koskettanut erittäin paljon. Nainen oli syntinen, mutta ymmärsi, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin luovuttaa kaikki Jeesukselle. Hän otti kalliin alabaster -voidepullon ja voiteli sillä Jeesuksen. Hänellä ei ollut mitään ja hän silti luovutti kaikkensa Jeesukselle, vaikka olisi voinut saada paljon rahaa ihmisiltä. Jeesus sanoi, että missä ikinä evankeliumia saarnataan, siellä tämäkin on mainittava hänen muistoksensa. Tämän naisen usko pelasti hänet. Mitä meillä on opittavaa hänestä?

"Rakkaudessa" - Asenne on tärkein

Monesti olen saattanut hermostua itseeni tehdessäni asioita väärällä motiivilla. Joudun menemään Jumalan eteen ja pyytämään, että Hän opettaisi minua vaeltamaan oikein. Kaikkea en osaa tehdä oikein, mutta sydämenasenteeni pitää olla vilpitön Jumalan silmissä varsinkin silloin, kun toisia ihmisiä kohtaan, että osaisisin rakkaudessa tuoda asiat esille.

Jeesus teki paljon asioita, jotka näyttivät olevan ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa. Fariseukset syyllistivät Häntä kaiken aikaa, mutta Jeesus opetti, että asenne on tärkein. Aivan kuten Hän sanoi köyhästä leskestä, joka laittoi uhrilippaaseen pienimmän summan rahaa, että tämä antoi eniten, sillä hän antoi kaikkensa pois, kun taas muut antoivat liiastaan (Luuk. 21: 1 - 4.) Vilpitön asenne on Jumalan silmissä tärkein.

1 Kor. 13: 1 - 3

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. 
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi."

Totuus homoseksuaalisuudesta ja sen aiheuttajista

Aion ottaa esille erittäin aran aiheen joka on koskettanut ja koskettaa myös tänäkin päivänä monien rikkinäisten ihmisten elämää. Se on koskettanut jopa omaanikin, nyt uskallan sen myöntää. Haluan ottaa aiheen puheeksi voidakseni auttaa heitä, jotka kamppailevat samankaltaisten ongelmien kanssa, jonka kanssa olen itse kamppaillut. Kyseessä on asia, joka monille tuottaa suunnattomasti epävarmuutta, surua, häpeää, epätoivoa, pelkoa ja tuskaa. Olen itse joutunut valitettavasti kokemaan ja näkemään omin silmin sen elämässäni, ja koska olen saanut löytää siitä ulospääsyn, niin rohkenen viimein kirjoittaa voidakseni auttaa toisia ihmisiä vapautumaan ja eheytymään.

Nykyään halutaan suvaita kaikki. Sanotaan, että ei ole olemassa yhtä totuutta ja ajatellaan, että ihmisillä on oikeus elää miten huvittaa. Kuitenkin ne, jotka tätä näkemystä puoltavat sanovat usein myös, ettei kellään ole oikeutta satuttaa ketään. Nämä kaksi uskomusta ovat kuitenkin ristiriidassa keskenään. Jos kerran ei olisi olemassa vain yhtä totuutta, niin miten voidaan silloin sanoa, että olisi väärin aiheuttaa esimerkiksi vahinkoa kenellekään? Jos yhtä totuutta ei ole kerran olemassa, niin mihin voidaan perustaa se, että jokin asia on väärin, jos kerran kaikilla on oikeus viettää elämäänsä miten huvittaa? Nostetaan esille totuuden rippeitä, mutta kuitenkin sanotaan, että totuutta ei ole olemassa. Onneksi voin kuitenkin tänä päivänä sanoa, että kyllä, on olemassa totuus, yksi ainoa totuus, johon kaikki perustuu!

Jos uskot, ettei kenelläkään ole oikeutta ketään satuttaa eikä vahingoittaa, niin siinä teet oikein. Mutta mihin perustat uskomuksesi? Jos uskot, ettei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta, niin mistä voit silloin tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin?

Useimmilta ihmisiltä nykyään onkin hukassa käsitys siitä, mikä todella on oikein ja mikä on väärin. Ei ole väliä sillä, mitä sanot tai teet, antaa palaa vaan. Ei ole väliä sillä, mitä esimerkkiä näytät muille omilla teoillasi ja sanoillasi, koska se ei muka muille kuulu. Onko tosiaankin näin? Jos sillä ei ole merkitystä, niin mistä johtuu, että yhä nuoremmat hakevat lohtua esimerkiksi päihteistä? Nykyään ei ole  myöskään kovin vaikeaa löytää lähiostarilta 10 -vuotiasta lasta vaikkapa tupakka suussa.

Minä uskon, että sillä on merkitystä, millaista esimerkkiä näytämme sanoillamme ja teoillamme. Et voi osoittaa hyväksyntää sellaiselle asialle, joka ei ole hyväksyttävää, ilman, että satutat sillä jotakuta toista. Vaikka jokin asia, joka on väärin, olisikin mielestäsi oikein, se ei silti tarkoita, etteikö totuutta olisi olemassa, joka osoittaa väärän todella vääräksi. Kun olemme ylpeitä, itsekkäitä ja sokeita, niin kirpaisee kuulla, että toimimme jossain väärin. Saatamme ajatella, että "kuka tuo on sanomaan, että toimin väärin? Onhan minulla oikeus tehdä, miten haluan ja olla sellainen kuin olen". Totuus usein kolahtaakin, mutta se on ainoa asia, mikä voi saada meidät vapaaksi.

 

Mikä on totuus?

Mikä sitten on se totuus, josta puhun? Sanon siitä vielä muutaman asian, ennen kuin pääsen varsinaiseen aiheeseen. Minä uskon, että totuus perustuu rakkauteen. Rakkaus ei ole vain tunteita, vaikka siihen yleensä tunteet kuuluvatkin mukaan. Mutta rakkaus on epäitsekästä. Uskon, että ennenkaikkea se on asenne ja valinta. Jos päätän rakastaa jotakin ihmistä, niin päätän tehdä tälle ja ajatella hänestä hyvää riippumatta siitä, miltä minusta tuntui. En väitä, että se olisi aina helppoa ja että onnistuisin siinä täydellisesti, mutta siitä huolimatta voin ottaa sen asenteen, että yritän. En nyt puhu mistään ihastumisesta tai rakastumisesta, vaan rakastamisesta pyyteettömästi ja ehdoitta. Tahdon osoittaa ihmisille rakkautta henkilöön katsomatta, vaikka se ei aina kovin helppoa olisikaan.

Minä olen kristitty tyttö. Uskon erittäin voimakkaasti niihin kahteen tärkeimpään käskyyn, jotka Jumala on Sanassaan sanonut ja tahdon niitä parhaani mukaan noudattaa, vaikka en olekkaan täydellinen enkä parempi kuin muut.

Matt. 22: 37 - 39

"Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 
Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

 

Rakkauden kaipuu ja sen vääristyminen

Uskon, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kokenut elämässään, että häntä olisi rakastettu tai arvostettu, kykene osoittamaan sitä toisille. Jonkun pitää rakastaa ensin, että tämä ihminen voi oppia tuntemaan, mitä on, kun joku todella rakastaa, että hän voi osoittaa aitoa rakkautta toisille. Kun ihminen ei ole saanut kokea aitoa rakkautta elämässään, niin hänen käsityksensä siitä vääristyy ja siksi hän alkaakin etsimään rakkautta väärästä suunnasta, vääristä asioista jotka vain rikkovat häntä lisää.

On kahdenlaista rakkautta. On olemassa aitoa, pyyteetöntä sekä epäitsekästä rakkautta (agape), kuin myös itsekästä, omahyväistä ja välinpitämätöntä rakkautta, jota itse en kutsu rakkaudeksi. Jälkimmäinen johtaa juuri siihen ajatukseen, että on oikeus elää miten huvittaa. Valitettavasti tällaisella ajattelumallilla ihminen aiheuttaa tuskaa niin itselleen sekä ympärillään oleville ihmisille. Sinä voit kyllä päättää tehdä aina miten huvittaa, mutta sillä on seurauksensa. Voit etsiä rakkautta ja onnea esimerkiksi rahasta, seksistä, huumeista, alkoholista, uhkapeleistä, harrastuksista, seurustelusuhteita, ulkonäöstä, tai kehittää vaikkapa oman uskonnon, mutta mikään näistä ei voi tuoda todellista rauhaa tai tyytyväisyyttä elämääsi, vaikka kuinka hokisit itsellesi olevasi onnellinen.

Melkein kaikesta koitetaan tehdä normaalia ja koitetaan se myös saada näyttämään siltä, vaikka se ei sitä olisi. Tästä pääsen juurikin aiheeseen. Homous, lesbous ja bi -seksuaalisuus on yleistymässä kovaa vauhtia varsinkin maassamme, jossa koitetaan sukupuolineutraalia avioliittolakia kovasti ajaettua läpi. Väitetään, että näiden asioiden ylieistymiseen syynä on se, että homoseksuaaleja on vain aina ollut, mutta nykyään he uskaltavat tulla vapaasti esille, vaikka totuus on aivan toinen. Homoseksuaalisuuteen taipuvaisia ihmisiä ja sen harjoittajia on toki ollut ennenkin, mutta syynä sen lisääntymiseen ei suinkaan ole se, että "heitä nyt vain on aina ollut", vaan juurikin se, että nykyään annetaan yleisesti osoittaa, että se on hyväksyttävää ja normaalia.  Väitetään, että ihminen syntyy sellaiseksi, eli uskotellaan, ettei hän voisi koskaan muuttua ja vapautua. Tämän kierompaa tapaa en tiedä voida antaa ihmisen sitoa itseään kiinni valheeseen, kuin se, että uskotellaan, että on syntynyt tekemään jotain sellaista, mikä ei ole hyväksyttävää ja on täysin luonnotonta. Laitan tähän myös aikaisemman mielipidekirjoitukseni koskien sukupuolineutraalia avioliittolakia:

"En kannata avioliittolain muutosta. Turha vedota siihen, että homoparit tahtovat samat oikeudet kuin heteroillakin, sillä heillä ei ole yhtään sen vähempää oikeuksia, kuin heteroillakaan. He saavat mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, kuten heterotkin, vaikka eivät sitä haluaisikaan. Mutta, koska tämä vaikuttaa väistämättä myös adoptiolakiin, niin on kyse todella vakavasta asiasta. Kyse on paljon isommasta kuin siitä, että lapsi joutuisi ihmettelemään miksi on kaksi isää tai äitiä. Lapselle tervein ja turvallisin kasvuympäristö on perhe, jossa on sekä isä ja äiti, molemmat roolimallit kummastakin sukupuolesta kasvattajanaan. Ja vaikka molemmat vanhemmat ovat lapselle tärkeitä, niin parempi kuitenkin vaikka yksinhuoltajuus kuin mikään homopari lasten kasvattajana. Se vaikuttaa väistämättäkin lapsen ajattelumaailmaan. Vaikka lapsi saattaisikin hyväksyä asian, niin se voi aiheuttaa myös suunnattomasti häpeää, jopa katkeruutta siitä, ettei ole saanut isää tai äitiä, ja se voi vaikuttaa lapseen vielä ihan aikuisiälläkin. Vaikeuksia tulee varsinkin silloin, jos lapsi ei itse myöhemmällä iällä hyväksy sitä, että "omat" vanhemmat ovat keskenään samaa sukupuolta. Puhumattakaan siitä, että on ties mitä sairaita pedofiileja (en tarkoita, että kaikki homot olisivat, tai että olisivat välttämättä edes homoja), jotka varmasti käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen voidaksensa hyväksikäyttää lapsia tämän lain varjolla. Tällaista tulee ihan varmasti tapahtumaan. Lisäksi, nämä ihmiset, jotka eivät hyväksy homo "avioliittoja" tulevat väistämättäkin saamaan niskaansa halveksuntaa sen vuoksi, etteivät sitä hyväksy. Tämäkö sitten olisi tasa-arvoa? Sanan -taikka uskonnonvapaus tehtäisiin aika tyhjäksi tuon jälkeen. Kyllähän sitä monissa maissa, joissa tämä uusi laki on mennyt läpi, on erotettu ihmisiä työpaikoista, kielletty heitä adoptoimasta lapsia yms. ainoastaan sen vuoksi, etteivät he tätä asiaa hyväksy. Tämä kaikki vaikuttaa kovasti yhteiskuntaan ja sen tulevaisuuteen, eikä se ole liioittelua sanoa niin, vaan väistämätön tosiasia.

Vaikka kirjoitankin näin, en ole homofobikko, huolimatta siitä, että en homoutta hyväksy. Minulla on homoseksuaaleja ihmisiä ystävinä, ja voin välittää heistä siitä huolimatta, että homoutta hyväksyisin. En usko, että homous on luonnollista, saatikka synnynnäistä. Asiaa on vahvistanut minulle myös se, että minulla on itsellänikin ollut homoseksuaalisia tunteita, joista olen vapautunut, vaikka niistä on ollut vaikea päästä eroon. Mielipiteitä on monenlaisia, mutta mikään tutkimus ei ole vielä toistaiseksi pystynyt millään todistamaan, että homous olisi synnynnäinen ominaisuus, se on ihan puhtaasti uskon varassa oleva asia. Asiaan takertumatta sen enempää, uskon että avioliitto on naisen ja miehen välinen asia ja kaunis lahja, jonka Jumala on heille tarkoittanut, mutta siltikään en ole tekstissäni vedonnut uskontoon, eniten minua surettavat juurikin nämä pienet lapset, jotka eivät vielä voi sanoa sanaansa asiaan, jotka tarvitsisivat sekä isän että äidin, joiden tulevaisuus voi mennä pilalle ja samalla siinä yhteiskuntakin sekä Suomen tulevaisuus kärsisi paljon. 

Vai mitä mieltä itse olette, meinaatteko hyppiä homojen pillin mukaan, vaiko ajatella pieniä lapsia ja heidän tulevaisuuttaan, sekä koko Suomen yhteiskuntaa? Minä kannatan jälkimmäistä."

 

Mistä homoseksuaalisuus johtuu?

Minä en väitä, että homoseksuaaliset tunteet olisivat välttämättä aina oma valinta, mutta se on oma valinta, mihin päättää uskoa, onko se hyväksyttävää, vaiko ei, meneekö tunteidensa mukana, vai taisteleeko niitä vastaan. Jos esimerkiksi joku tuntee tulleensa loukatuksi jostakin, hän ei välttämättä voi loukkaantumisen tunteelle mitään, mutta hän voi valita, päättääkö katkeroitua vaiko antaa anteeksi. Kun ihminen suostuu hyväksymään etteivät hänen kaikki tunteensa kuten vaikka homoseksuaalisuus ole oikein eikä hyväksyttävää, niin silloin hänellä on mahdollisuus eheytymiseen ja vapautumiseen, vaikka se olisikin pitkä ja kivulias prosessi. Jos ihminen ei tahdo ottaa vastaan vapautumista, eikä suostu siihen uskomaan, niin silloin hän ei ikävä kyllä voikaan vapautua.

Usein kristittyhen piireissä ajatellaan, että homoseksuaalisuuden aiheuttaa automaattisesti se, että ihminen on saanut huonoa kohtelua vastakkaiselta sukupuolelta. Se voi olla yksi vaikuttajista ja yleinen syy, mutta vaikuttajia on myös useampia. Eräs uskovainen tyttö Sini kirjoittaa blogissaan siitä, että kun ihminen ei ole saanut kokea tarpeeksi rakkautta ja hyväksyntää omalta sukupuoleltaan, niin hän voi alkaa hakemaan ja etsimän sitä silloin seksuaalista kautta. Minä itse uskon siihen samaan. Jos vanhemmat ovat vaikkapa eronneet lapsen ollessa vielä pieni, ja tämä on jäänyt vaille isän -tai äidinrakkautta, niin se voi jättää haavan, joka voi johtaa homoseksuaalisuuteen. Linkitän Sinin blogin tähän:

http://sinisterministerr.blogspot.fi/2013/01/kanta-homoseksuaalisuuteen.html




Tutkimuksia homoseksuaalien hyväksikäytöstä

 Tutkimukset myös osoittavat, että suurta osaa homoseksuaaleista on käytetty seksuaalisesti hyväksi heidän lapsuudessaan:

"Todisteet osoittavat, että suuri osa homoseksuaaleista ja pedofiileistä ovat joutuneet lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Eräs huomattava löydös tutkimuksessa oli, että 46 prosenttia homomiehistä ja 22 prosenttia lesboista raportoivat kokeneensa itse seksuaalisen hyväksikäytön lapsena saman sukupuolen seksirikoksen uhrina. Kontrastina on että vain 7 prosenttia heteromiehistä ja yksi prosentti heteronaisista raportoi tulleensa hyväksikäytetyksi lapsena saman sukupuolen toimesta. (Marie, E. Tomeo et al., "Comparative Data of Childhood and Adolescence Molestation in Heterosexual and Homosexual Persons," Archives of Sexual Behavior 30 2001)"


Lähde: http://www.kotipetripaavola.com/homoseksuaalisuudensynty.html#3

   

Ihmisiä, jotka ovat vapautuneet homoseksuaalisuudesta

Amadeus Oilinki oli lapsesta asti ollut homoseksuaali, mutta myöhemmin tultuaan uskoon, hän pääsi eheytymään ja vapautumaan. Myöskin Anni oli kamppaillut näiden asioiden kanssa, mutta vapautui tullessaan uskoon:

Amadeus Oilinki - Eheydyin homosta heteroksi:

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/usko_teki_homosta_heteron

Älä alistu! - Annin tarina:

https://www.youtube.com/watch?v=JfPjTvTx5-U

 

Onko homoseksuaalisuus synnynnäistä?

Tutkimukset osoittavat, että homoseksuaalisuus ei ole synnynnäinen ominaisuus, kuten esim identtisten kaksosten avulla tehdyt tutkimukset, vaikka niin väitetään, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä. Tämä väite on kuitenkin väärä, eikä pidä paikkaansa. 

Linkki kaksosilla tehtyihin tutkimuksiin: http://www.kotipetripaavola.com/homoseksuaalisuudensynty.html#1b

Tutkin myöskin aikaisemmin autismin eri muotoja ja aspergerin oireyhtymää ja kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen asiaan. Useimmiten juuri näillä ihmisillä, joille oli diagnosoitu asperger tai joku muu autismin muoto, esimerkiksi kannerin autismi, on ollut taipumusta juurikin homouteen, lesbouteen tai -biseksuaalisuuteen. Sen väitettiin johtuvan heidän poikkeavasta hormonitoiminnastaan. Itse en usko ollenkaan mihinkään hormoneihin, jotka aiheuttaisivat homoseksuaalisuuden. Kiinnitin huomiota myös siihen seikkaan, että yleensä nämä ihmiset, joille on diagnosoitu asperger tai jokin muu autismin muoto, ovat yleensä joutuneet kokemaan kiusaamista, koska ovat olleet toisia ujompia, eivätkä ole välttämättä osanneet puolustautua. Voisikohan nämä kaksi seikkaa yhdistää toisiinsa? Itse uskon siihen erittäin vahvasti.

Uskovat usein luulevat, ettei homoseksuaalisuuteen liity mitään henkivaltoja, ainoastaan ihmisen oma rikkinäisyys. Minä uskon, että kun ihminen on rikkinäinen, niin sieluvihollinen iskee ihmisen haavoihin ja alkaa toimimaan niiden kautta voiden saada näin rikkinäisen ja haavoitetun ihmisen kiinni valheeseen. Kyseessä on siis henkivalta. On myös olemassa tapauksia, jossa ihminen on saanut lapsuudestaan alkaen elää turvallisessa ympäristössä, turvanaan rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, eikä ole edes välttämättä tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi tai muuta vastaavaa, mutta tämä on silti pienestä pitäen (ei syntymästään) asti ollut homoseksuaali. Kuinka ihmeessä näin voi käydä, ellei kyseessä ole voimakas henkivalta, joka aiheuttaa homoseksuaalisuuden? Osoittaahan Jumalan Sana selkeästi, ettei homoseksuaalisuus ole synnynnäinen ominaisuus.

Room. 1: 18 - 32

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. "


Eikö tuossa mainita selkeästi luonnollisen vaihtamisesta luonnottomaan? Jos joku vielä tämän jälkeen väittää homouden olevan synnynnäistä ja samalla kutsuu itseään kristityksi, niin epäilen hyvin vahvasti, ettäkö hän olisi tosissaan Jeesuksen kanssa.

 

Sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutukset Massachusettsissa

Linkitän tähän myös järkyttävän videon siitä, millaisia vaikutuksia sukupuolineutraalilla avioliittolailla on ollut Massachusettsin osavaltiossa:

https://www.youtube.com/watch?v=bSXFb6ULsCg#t=248

Homoseksuaalisuus eläinten keskuudessa

Jotkut ihmiset väittävät, että koska eläintenkin keskuudessa esiintyy homoseksuaalisuutta, niin sen täytyy olla normaalia. Tämä ei kuitenkaan todista mitään siitä, että homoseksuaalisuus olisi normaalia, vaan ainoastaan sen, että sama turmelus, joka vaikuttaa syntiinlankeamuksen tähden ihmisten keskuudessa, vaikuttaa myöskin eläimiin.

 

Onko homogeeniä olemassa?

http://www.kotipetripaavola.com/geenitutkimuksen_harhaaskelia1.html

 

Raamatunkohtia, jotka kieltävät homoseksuaalisuuden

3 Moos. 18: 22

"Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus."

3 Moos. 20: 13

"Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset."

1 Kor. 6: 9 - 10 

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset (homoseksuaalit),
eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat, eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa."

Jos Raamatussa kerrotaan, että on väärin harjoittaa homoseksuaalisuutta, niin silloin tuskin myöskään homoseksuaaliset tunteet ovat hyväksyttäviä Jumalan silmissä. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen kuudennessa luvussa jakeessa yksitoista sanotaan myös, että osa Korinton seurakuntalaisista olivat olleet homoseksuaaleja, mutta olivat uskoontulon myötä vapautuneet sekä hyljänneet homoseksuaalisuuden.

1 Kor. 6: 11

"Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta nyt te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."


Jotkut sanovat, että homous on normaalia, sillä Jumala on luonut homoseksuaalisuuden. Jumala ei kuitenkaan ole luonut homoseksuaalisuutta, vaan se on syntiä ja tuli maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena. Jumala tarkoitti naisen miestä varten, sekä miehen naista varten, kuten luomiskertomuksessa kerrotaan:

1 Moos. 1: 27

"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi;
mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."

 

Omat kamppailuni ja eheytyminen

Muistan kun itse olin kamppaillut kyseisten asioiden kanssa. Nämä eivät olleet minulle tuttuja lapsuudesta, vaan alkoivat vasta myöhemmin, vaikka haavoja olikin ollut jo lapsuudesta asti. Ennen kuin itse sain kokea, miten vaikeita ja kipeitä asioita nämä ovat päästä yli, niin suhtauduin homoseksuaaleihin tuomitsevasti, vaikka en itse sitä ymmärtänyt. Uskon, että Jumala salli niin käydä, että näkisin itse, mistä on kysymys. Minä en edelleenkään hyväksy homoseksuaalisuutta, mutta näen silti ne ihmiset, jotka siihen ovat taipuvaisia, arvokkaina ihmisinä, jotka tarvitsevat eheytymistä, vapautumista ja parantumista. He tarvitsevat rakkautta ja hyväksyntää.

Ajattelin olevani jonkun sortin superhetero, jolle ei voisi koskaan käydä mitään senkaltaista. Valitettavasti kuten Raamattukin sanoo, niin ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Olin tullut haavoitetuksi monien ihmissuhteiden kautta, ja kun näitä asioita tuli elämäähi, niin en heti edes huomannut sitä, ennenkuin Jumala näytti, että minulla on vääränlaista ihailua samaa sukupuolta kohtaan. Se oli minulle shokki ja tunsin itseni todella huonoksi uskovaksi ja pahaksi ihmiseksi. Luotin Jumalaan kuitenkin asiassa, vein ne tunteet Hänelle ja ymmärsin sen, ettei minulla ole minkäänlaista oikeutta niihin, eikä todellakaan mitään halua mennä niiden tunteiden mukana, vaikka aika ajoin ne kovin voimakkaita olivatkin. Minä tunsin ja tiesin, että se ei ollut normaalia, ei luonnollista, eikä Jumala ollut luonut minua sellaiseksi. Muistan kuinka suuri tunnelukko sisälläni oli ja mietin, että voinkohan koskaan vapautua siitä täysin, epäusko ja epätoivo hiipivät usein mieleeni, vaikka Jumala olikin koko ajan siinä kanssani. En pystynyt yli vuoteen päästämään ketään naispuolista ihmistä tunnetasolla lähelleni, enkä kiintymään ja kokemaan sellaista rakkautta, kuten jolla vaikkapa sisko rakastaa siskoaan. Kaipasin naisen läheisyyttä ja sitä, ettei siinä tule mitään vääränlaista ihailua. Minulla oli kyllä rakastavia ja läheisiä sekä hyviä uskovia naispuolisia ystäviä, joiden kanssa saatoin olla paljonkin tekemisissä, ja joiden ystävyyttä arvostin, ja keitä rakastin ja keistä välitin, mutta silti en pystynyt enkä kyennyt päästämään heitä lähelleni, vaikka kuinka halusin ja yritin, ja voin sanoa, että se oli minulle äärettömän yksinäistä aikaa. Miespuolisia ystäviä minulla oli aina joskus joitakin, mutta heitäkään ei ollut paljoa eikä aina ollenkaan, jotka olisin osannut lähelleni päästää, eikä homma muutenkaan voinut toimia aivan samalla tavalla. Silloin kun tuntui, että vierelläni ei ole ketään muuta, niin minulla oli Jeesus, joka hyväksyi minut kaikesta epätäydellisyydestäni huolimatta. Pahinta oli se, kun luulin hetken, että Jumala hylkää ja jättää minut näiden asioiden vuoksi, kunnes tajusin, että Hän näkee minun asenteeni näissä asioissa, että taistelen vastaan, enkä hyväksy niitä ja mene tunteideni mukana, ja ymmärsin, ettei Hän ole minua jättämässä eikä lähtemässä viereltäni. Hänen armonsa merkitys tuli itselleni yhä suuremmaksi. Ilman Jumalaa en olisi tässä nyt, enkä jaksanut, en muitakaan koettelemuksia elämässäni. Hän oli lähelläni, rakasti ja antoi voimaa kaikkeen, eikä sallinut yhtään mitään yli omien voimieni.

Vasta kun ymmärsin, mistä koko homma oli alunperin kunnolla alkanut, saatoin vapautua. Tuntui, että olin menettänyt elämästäni minulle rakkaimman naispuolisen ystäväni, jota ikävöin ja kaipasin todella paljon takaisin elämääni, mutta minun piti hyväksyä, ettei ystävyytemme tule enää koskaan olemaan niin läheinen kuin ennen ja päästää irti. Silloin Jumala alkoi minua vapauttamaan kunnolla.

1 Kor. 10: 13

"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."

 

Homoseksuaalinen ihminen on arvokas ja voi vapautua!

Sinä, joka yhä kamppailet näiden asioiden kanssa, olit sitten uskossa tai et, tahdon sanoa, ettei sinun tarvitse kantaa häpeää tai syyllisyyttä. Sinä et ole yksin, eikä se ole sinun vikasi, oli syyt mitkä hyvänsä. Olet todella tärkeä ja arvokas, sinusta on maksettu kallis hinta. Jumala on todellinen, Hän rakastaa sinua ja välittää sinusta, tahtoo vapauttaa, eheyttää ja parantaa sinut ehjäksi. Minä myös rakastan ja välitän sinusta ja halusin kertoa totuuden. Sinun ei tarvitse uskoa siihen valheeseen, ettet voisi muuttua, sillä Jumalalle ei ole mahdottomia tapauksia. Jos et ole vielä uskossa Jeesukseen, niin minä tahdon sanoa, että Hänellä on todella hyvä tahto ja rauhan ajatukset sinua kohtaan. Hän voi auttaa kaikessa. Jos haluat ottaa Hänet vastaan elämäsi Herraksi, niin voit itse omin sanoin rukoilla Häntä antamaan syntisi anteksi, puhdistamaan sydämesi ja muuttamaan elämäsi. Haluan sanoa, että se on päätös, jota et tule koskaan katumaan!


Joh. 3: 16

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."